Hyvät joulut!

Hyvät joulut nyt sitten kaikille Artsoupin blogin lukijoille. Ja kaikille muillekin, mitäs sitä pihistelemään. Taas olen nahjustellut oikein urakalla. Blogiin ei ole päivityksiä tippunut ja edellisen kilpailunkin printitkin on vielä lähettämättä. (nolo...)

Sainpa kuitenkin joulukortit lähtemään, mikä on parempi saavutus kuin aböut viitenä edellisenä vuotena! \o/ Tänä vuonna tein taas puuhakortin, josta on jo ehtinyt tulla hulvatonta palautetta. Voit printata sen omaan käyttöön tästä. Tämä kyseinen kortti koostuu siis kahdesta (2) sivusta: kuvasta (onpas hieno!) ja puuhatehtäväpuolesta. Teoriassa sen saisi tuosta ehkä printattua kaksipuoliseksi. Jos et onnistu, niin voikurja. Printtaa sitten erikseen. :P

Suosittelen oikke tosi pal lämpimästi jaettavaksi lapsille esim. jouluaattona siihen väliin, kun on murkinat vedetty nassuun ja lapsoset alkaa mennä hypertilaan JPtä odotellessa. Onpahan ainakin hetkeksi edes jotain tekemistä niille pikku riiviöille, ennenkuin ne taas kirmaa pahuuksien tekoon luottavaisin mielin siitä, että tontut ovat jo tuhma/kiltti-datansa keränneet...

But seriously, koko kortin teon kruunasi se, että näitä samaisia kortteja vietiin 60 kpl TYKSiin jaettavaksi ja piristämään pienien potilaiden joulua samalla kun meidän perheyritys lahjoitti kaikkea muutakin TYKSin lasten veri- ja syöpätautien osastolle. :) Parhautta.

Hyvää joulua siis kaikille! Ensi vuonna koitan taas vähän skarpata tän blogeilun saralla. Ja aikaansaamisen yleensäkin. Jepjep.

P.S. Aijuunii, kiitokseksi mahtavasta ja ilmaisesta joulupuuhakortista, voit halutessasi liittyä Artsoupin Facebook-ryhmään! Ja jos satut jo olemaan siellä, niin voit aina suositella sitä kaaaaaikille kavereillesi. Ikäänkuin joululahjana minulle, jee! :D Sielläkin tapahtuu asioita yleensä yhtä usein kuin täälläkin, joten ei tartte jatkuvaa spämmäämistä ainakaan pelätä... :> 

Voittajat on arvottu karvatassulla!

Puolueettoman arvonnan suoritti
LöllyPoikaLölly-Tofu-kissa pullealla tassullaan.

Arvonnan palkintona oli siis 3 kpl retrokissaprinttejä.

Tofu arpoi voittajiksi seuraavat henkilöt:

Marjo Varin (ylläripylläri!)

T1k3

Mimmi Aaltonen

Onnea voittajille! \o/

Hönökissan murskavoitto!

Olen nyt siis iältäni vuosisadan toisella kolmanneksella ja kilpailu on päättynyt. Olette valinneet voittajaksi Hönökissan murskalukemin. Hän siis pääsee avatarkuvakseni. Hyvä valinta, täytyy sanoa! :)

Sija 1: Hönökissa
	Hönökissa keräsi äänestyksessä kunnioitettavat 48% äänistä, eli 18 kpl ääniä sai hän. Myhäillen hän virnisteli kuullessaan voitostaan, mutta luulen ettei hän vielä oikein sisäistänyt voittonsa merkitystä, kun nyt on vähän hömerö mieleltään, se.
Sija 2: Ilkikissa
	Ilkikissa sai äänistä 16%, eli 7 kpl. Hän vannoi järjestävänsä kaikille muita kissoja äänestäneille ilkimyskoiruuksia! Ja myös heille jotka antoivat äänensä hänelle, koska heidän olisi tietty pitänyt tajuta manipuloida äänestyssysteemiä ja äänestää häntä useammin kuin kerran. (Jotkut eivät selkeästi kykene ottamaan häviötään kevyesti...)
Jaettu sija 3: Haukkapalakissa ja Särmäkissa
	Haukkapalakissa ja Särmäkissa jakavat kolmannen sijan saaden äänistä kumpikin 16%, eli 6 ääntä per kuono. Haukkapalakissaa ei kiinnostanut ollenkaan kuunnella, kun kerroin hänelle hänen pronssisijoituksestaan, vaan hän haukkasi suuren palan printtaamastani tulospaperista. Särmäkissa toivotti sotilaalisen särmänä parhaimmat onnittelut äänestyksen voittajalle. Hän oli kovasti tyytyväinen sijoitukseensa, koska hänellä on paljon muita tärkeämpiäkin tehtäviä kun notkua jonkun random-blogaajan avatarkuvana. Presidentinvaalitkin tulossa ja kaikkee.
Sija 5: Kummakissa
	Kummakissa sai äänistä 9%, eli kaikenkaikkiaan 4 ääntä. Hän kummasteli että onko hän jossain kummallisessa arvonnassa ollut ollenkaan? Hieman oli hännänpäässä tuntunut viime aikoina kummaa värinää, ehkä se sitä olikin? Vai onko se arvonta sittenkin jotain syötävää, kun tulospaperistakin on haukattu kummallinen palanen? Kumma juttu kerrassaan!
Sija 6: Wirnikissa
	Wirnikissa pääsi kokonaisella yhdellä äänellä, mutta kahdella prosentilla kuudennelle eli häntäsijalle. "Parempi sekin kuin ei mitään, ja olenkin aina pitänyt prosenteista enemmän. Ja jokainen kissa kantaa häntäänsä omalla tavallaan. Minä ainakin kannan sitä ihan mielelläni peräpäässä", hän wirnisteli.

Kiitos kaikille äänestäjille, arvonta suoritetaan mahdollisimman pian, kunhan saan aikaiseksi. :D Minä ja kaikki kissat kiittävät osallistujia. Paitsi se yksi huono häviäjä...

R&B:tä ja Burtonin Timppaa

Tämmösen sitten piirtelin aikani kuluksi tänään. Mulla ei oikeestaan ollu mitään punasta lankaa tätä aloittaessani, aattelin vaan treenata vähän silmien piirtämistä. Ja hops, 5 tuntia myöhemmin silmien ympärille oli muodostunut kuva. :D

Lisäksi testailin tässä vähän Photoshop-kikkoja, eli lähes koko kuva itsessään on piirretty mustavalkoisena, ja sitten lisäilin värilayerit päälle ja vaihdoin blend moden overlayhin. Jos jotain kiinnostaa. Musta se oli kyl aika siistiä, ku ei oo ennen tullu testattua sitä overlayta tolleen. :)

Tässä alla onpi semmonen versio, jota ehkä alunperin lähdin tästä hakemaan, kun totesin kuvan laajenevan hieman niistä silmätreeneistä. Tykkään kyl ite ihan simona (tai timona) enemmän tosta ylemmästä, ku se on niin värikäs ja syksykin tulee ja kaikkee, superb! \o/ Ooh, syksy, paras kaikista vuodenajoista. <3 Mulle alkoikin jo riittää ne trooppiset lehmännuolaisuilmat.

Ai nii juu, se kuva.

Hmm, tässä on ehkä jotain Tim Burtonmaista.

Ne jotka ei ole vielä äänestäneet kissoja tosta oikeelta ylhäältä, niin tsupi-tsupi! Ens perjantaina päättyy äänestys ja uusi avatar pääsee paikalleen. Muista osallistua arvontaan samalla, ohjeet kissakuvien alla linkissä.

P.S. Eipäs ollukaan tää Blogger syypäänä mun avatarkuvien mystiseen katoamiseen, vaan MINÄ VALOPÄÄ IHAN ITSE! \o/ Eikä siinä vielä kaikki, poistin samalla kaikki mun blogin kuvat. Menipäs siinä pari päivää rattoisasti ku koitin haalia niitä kasaan ja liittää takasin teksteihin. 

Note to self: Jos löydät kansiollisen kuvia ja ihmettelet mistä ne on tullu ku en minä ainakaa oo tommosta kansioo tehny ku en ees käytä Picasaa, 

niin älä kuitenkaan mene poistamaan sitä, senkin idiootti!

Kiitos tiedosta, minä. Muistan sitten ensi kerralla.

Äänestystä ja javascriptiä

Blogger hukkasi yhtäkkiä mun avatarkuvan (ja kaikki muutkin vanhempien entryjen kuvat. Toivottavasti ne palautuu joskus, mur), joten päätin tehdä uuden avatarin. Menetin itseni hillinnän ja teinkin niitä kuusi! Oh noes. Tunnetusti en ole parhaimmillani valintatilanteen edessä, mm. hammasharjaakin voin valita helposti puoli tuntia. Hetken tuskailtuani keksin ulkoistaa ongelmani ja laittaa pystyyn äänestyksen. \o/ Jee, minä!

Porkkanana arvon 3 kpl kyseisiä korkealaatuisia retrokissaprinttejä, jossa siis esiintyy kaikki avatarkissaörvelöiset. Siis kolme ihmistä voittaa, hurraa! Arvonta päättyy sillä hetkellä kun olen kulkenut 1/3 sadasta täydestä kierroksesta auringon ympäri, toisin sanoen sillon kun täytän 33,333333333... vuotta, eli vieläkin eri tavalla sanoen 12.8.2011 klo 9.11.
Tiedoksi mainitsen että en todellakaan ole itse kolmannesvuosisatasynttäreitäni laskeskellut iltapuhteeksi kuumassa kämpässäni, vaan toimituksen suoritti veljeni ystävä Vellu, jolla on isot aivot. (mutta silti normaalin kokoinen pää. Go figure... :P) Hieno aurinkokierroslausekin on em. herran käsialaa, ite olis tommosta keksiny. Päähän sattu jo kun koitin sisäistää sen. :D Että kiitokset vaan Vellulle!

Huom. obs! Koska äänestyksessä ei jää minkäänlaista jälkeä äänestäjän henkilöllisyydestä, niin laittakaa tämän entryn kommentteihin jotain hälinää (nimi tms.) jos haluatte osallistua arvontaan. Nii että tiedän sitten kenen kesken arpon juttuja. Ja sähköposti pitää olla jotenkin saatavilla jostain. Joko bloggerin kautta tahi laittakaa mulle suoraan sähköpostiin (opekan@gmail.com) nimen kanssa. Kertaan vielä: Äänestä oikealta ylhäältä parasta avatarkuvaa, nimi tämän viestin kommentteihin ja varmista että tavoitan sunt jos satut voittamaan. Tämä selvä? Good.

Ja ihailkaa vielä noita avatariksi pyrkiviä mouseovercat-kuvia oikealla, jotka kolmen tunnin säädön jälkeen sain lopultakin toimimaan ihan pööfect ja, may I add, täysin osaamatta javascriptiä ennen tätä päivää! \o/ *ylp
Onnistuin jopa ratkaisemaan tyhmän ongelmani ihan itse omilla munuaisillani, koska herra Google ei ole ollut minulle tänään suopea.

Kesä on lusmuilun aikaa... :P

Hieman on ollut pientä taukoa päivittelyssä tässä viime aikoina, myönnetään. Hups. Kesän aikana en ole saanut aikaiseksi yhtään mitään, olen vain lusmuillut nurkissa. Ja hikoillut.
Ihan vaan tiedoksi, että nurkat joissa lusmuilen ovat kerrostalokaksiossani, joka sijaitsee silleen vinkeesti aurinkoon nähden, että aukka paistelee koko päivän ja illan (ja näin kesällä hieman yötäkin) mun kämppään! Ja eikös mun makuuhuone ja olohuone (lue: koko kämppä) ole molemmat siinä paistattelemassa päivää ja keräämässä lämpöä, jota on pahimmillaan ollut ainakin 400 astetta. Oikeesti, mittasin! No, saattaa olla että siihen on lisätty päälle omat lämpövitutukseni asteet, mutta silti. BLARGH!
Ja kuka muka tekee jossain saunassa yleensäkään yhtään mitään muuta ku olla möllöttää, nii ei kukaan nii! Onneksi oon päässy välillä toisiin, hieman viileämpiin nurkkiin notkumaan, mutta kun kaikki luomisasiat ja tavarat on mun omassa kotisaunassa, eikä niitä jaksa edestakas roudailla nii vähemmälle on jäänyt näpräilyt tässä kesän aikana.

Nyt vihdoin keksin, miten saan piskuisen läpivedon aikaiseksi:
a) kampean postiluukun aukiolevaan tilaan ilmaisjakelulehtimytyllä
b) avaan partsilta parvekelasit niin, että jokaisen lasin välissä on pienehkö ei-kissan-mentävä rako ja
c) toivon että joku toinen henkilö talon toisella puolella on keksinyt saman idean tahi joku tulee sisään tai ulos rapun alaovesta.

Tää on oikeesti mun paras idea tähän mennessä, siis kaikkien itsestäänselvien pimentävien rullaverhojen, alumiinikaihtimien ja yöpöydällä pauhaavien pöytätuulettimien lisäksi. Eli aika surullista. Lisää ideoita otetaan vastaan, jos teillä jollain sellaisia sattuu olemaan. Mun aivot on kärsineet lämpövaurion.

Nii, nyt tämän läpivetoideani siivittämänä (se toimii! no, vähän ainaki...) kykenin vihdoin piirtelemäänkin jotain. Väänsin kissaluonnoksen ensin ihan perinteiseen tyyliin, skannasin ja piirtelin/värittelin/tuunasin sen Illustratorilla ja Photarilla tähän kuosiin. Kissat on aina jees, mutta retrokissat superjees! \o/ Eiks jeh?

Hyvät ja hikiset kesänjatkot kaikille vaa sit nii pal kauhiast, juu.

Challenge etenee - päivät 13-16

Olen jo luovuttanut 30 day drawing challengen siinä suhteessa että saisin piirrettyä kuvan päivässä. Ei vaan onnistu. Mutta teen sen loppuun vaikka mikä olis! Tehdään se sitten vähän eri tavalla, eli mun tavalla. :D

Kolmastoista tehtävä oli sarjakuva. Tein sen Mussu-kissan Grip of Deathistä, based on reality. Mussu on vähän arka ja omalaatuinen. Hänellä on maailman pehmein masu, mitä on ihana paijata. Joskus kuitenkin universumissa tapahtuu joku pieni värähdys, mikä aiheuttaa sen, että Mussu nappaa salamannopeasti paijaavasta kädestä otteen etutassuilla (ja kun sanon tassuilla, tarkoitan kynsillä)ja alkaa käden raatelun takatassuilla. (edelleen, kynsillä) Tämä on Grip of Death. Hauskaa siinä on se, että sitä ei mitenkään pysty ennakoimaan. Hauskaa, hah-hah. Nyt jos erehdytte luulemaan että olisin itse keksinyt ton keskimmäisen kuvan tekstin, niin korjatkaa toki oletuksenne. Mulla ei ole mitään hajua mitä tossa lukee. Siinä piti lukea jotain hienoa universumishittii, mutta jälkeenpäin kävi ilmi että siinä lukeekin bullshittii kielioppivirheillä. Että kiitokset vaan Mikalle avusta...
Seuraavana oli haastevuorossa lempisatu: Ruma ankanpoikanen. Mulla on ollut visio tästä kuvasta aika pitkälti juuri tällaisena jo varmaan 15 vuotta, mutta en ole vaan saanut aikaiseksi tehdä sitä. Nyt sain, jei! \o/ Eli jotain hyötyä tästäkin riesasta. Tipu piirretty Photoshopilla ja piirtopöydällä. Taustan joutseneen muokkasin ensin kaksi valokuvaa yhteen ja sen jälkeen tein siitä kuvasta brushin Photariin. Ja joojoo, tiedän että lence flare-efekti kuvissa on vähän niinkuin käyttäis comic sansia tekstissä, mutta tähän se kyllä sopi, nii! Ettäs tiedätte! :D
Viidestoista piirroshaaste oli perhe. Siinä on minä, tyttäreni Unna ja kissat Molla ja Mussu. Kuvan piirsin käsin, skannasin (kyllä, skanneri on tullut vihdoin! \o/) ja väritin photarilla. Tähän kuvaan kuuluu myös sitaatti: "This is my family. I found it, all on my own. It is little, and broken, but still good. Yeah, still good." - Stitch- Kuudestoista päivä kesti 4 päivää. :P Aiheena oli inspiraatio ja koska kuvan tarkoituksena on toimia tribuuttina Lois van Baarlelle ja Leila Atayalle, niin en todellakaan ajatellut vaan sutaista tätä kasaan. Jotain rajaa. Tästä intoutuneena päätin hoitaa haasteen loppuun ihan omalla aikataulullani. Toki koitan piirrellä päivittäin, ettei tästä nyt tule ikuisuusprojektia, mutta onhan se nyt ihan älytöntä että tämmönen asia rupee stressaamaan, jos ei ole aikaa piirtää joku päivä.

Challenge etenee - päivät 8-12

Lisää 30 day drawing challengea. Sortsa, kuvat on nyt visuaalisista syistä väärässä järjestyksessä. Mutta onni onnettomuudessa, voit leikkiä "yhdistä kuva ja kertomus" -leikkiä. Hipii! \o/
(Älä yhdistä viivoilla. Monitoriin ei yleensä ole suotavaa piirtää.)

Kahdeksas oli lempianimaatiohahmo. Irvikissa on kyllä paras hahmo ikinä. Irvikissa. Oli se sitten Disneyn tai Burtonin, kuten jo tuolla challengepuolella mainitsin. Photarilla on piirrelty tämä kissanen. Yhdeksäs tehtävä oli piirtää lemppari TV-sarja. Piirsin, ehm, Sinkkuelämää-tyypit. No okei, en piirtäny! :D Tein kuvamanipulation ku tuli vähän kiire enkä tod. ajatellu piirtää neljää muotokuvaa. Mutta koska teen yleensä vähemmän kuvamanipulaatioita kuin piirrän, niin katsoin olevani oikeutettu tähän "huijaukseen". Olihan siinä kuitenkin opiskeluetu puolellaan. :P Jos haluat väsäillä itse tekstikuvan Photarilla, niin tässäpä siihen the tutorial. Number kymppi oli lempparinami. Om-nom-nom suklaata! Piirretty Photarilla, efektit go-go! \o/ Yhdestoista oli todella haastava, not. Elämäni käännekohta: Rauma. Trololoo. Kahdestoista challenge oli aihesta "viimeisin saavutukseni". Enpä ole saavuttanut mitään viime aikoina, joten piirsin sen illan saavutukseni: Kynsien lakkauksen. Ja lakan poistamisen, koska väri oli tyhmä ja ruma. Kynsien lakkaamisen ja lakan poistamisen. Kolmesti. Piirretty Adobe Illustratorilla.

Kilpailujen voittajia

Tsuidu!
Muistinpa tässä että mullahan oli kaksi kilpailua täällä blogissa pyörimässä, joten ajattelin saattaa ne päätökseen etteivät vallan vaivu unholaan.

Eka kilpailu oli Mikki-laatikon käyttötarkoituksen etsintä. Tän voitti kyllä ihan ylivoimasesti Maria vastauksellaan:

OIIIII!!!! Se on niiiiiiin ihana!! Meillä diggaillaan Mikkiä ihan kybällä ja Aksun huoneen seinällä on hyllyllinen Mikki-juttuja. Sinnehän seuraan tämä tahtoisi ja tiedetään kyllä mitä siihen pitäisi laittaakin. Nimittäin kuulapyssyn kuulia! :D Meillähän ei kuulapyssyä ole (eikä tule!) mutta meidän ympäristöystävällinen ja hauska harrastus on käydä lähimetsikössä keräämässä pikkujätkien ammuskelemia kuulia! Niitä voi sitten käyttää kaikenmaailman leikeissä. Ja meillä ei ole kuulapyssynkuulalaatikkoa!! :-o

En voinu vastustaa mikkisuitsutusta ja kierrätyksenomaista käyttötarkoitusta. Joten onnea Marialle! \o/


Toinen kilpailu oli nimen keksiminen mun autolle. Hyviä ehdotuksia tuli paljon, mutta monessa tökki henkilökemiat eli ehdotettu nimi oli sama ku mun jokun tuttavan tai sukulaisen.
Tällekin kisalle löytyi kuitenkin voittaja, eli Misu, ehdotuksellaan:

Ekana mulla tuli mieleen, Nasta.
Sitten juolahti mieleen, Maisa.
Maisalla on toukokuussa jo nimipäivä. Ekaa kertaa Maisat pääsevät juhlii nimppareita. :)

Mun auto jatkaa siis piskuista ja turkoosia menoaan nimellä Maisa! Onnea Misulle! \o/

Kiitos ja kumarrus kaikille osallistujille!

Challenge etenee - päivät 4-7

Keräilenpä taas tänne tuota 30 day drawing challengen satoa.

Neljäs haastetehtävä oli lempipaikka. Päätinkin lähestyä tätä hieman eri kantilta ja piirsin elämäni ensimmäisen graffitin. Kukaan ei oo ilmeisesti kyenny tähän mennessä lukemaan sitä, joten kerron sitten että siinä lukee "New York". Ettäs tiedätte. :P Piirsin kuvan ensin käsin, sitten kikkailin sen koneelle ja väritin photarilla. Viides kuva oli aiheesta "paras ystävä". Piirsin parhaan ystäväni Hennan kuvan lyikkärillä n. tunnissa käyttäen Hennan yhtä Facebook-kuvaa mallina. Tuli vähän kiire tän kanssa. Pitää treenailla joskus paremmalla ajalla lyikkäripiirtelyä. En oo sitä pahemmin lukion jälkeen harrastanu. Kuudes aihe oli lempikirja. Sehän on tietty Pikku Prinssi. Ja siitä piirsin oman versioni ketusta photarilla. Kettu on paras. <3 Seitsemäs haaste oli lempileffa. Se on Le Fabuleux Destin d'Amélie Poulain. Siitä tulee aina vaan niin onnelliseksi kun sen katsoo. :)

Challenge etenee - päivät 1-3

Totesin, että en ehdi tekemään tänne "oikeeseen" blogiin yhtään mitään kuvia, kun väännän 30 day challengen kuvia jokaiselle päivälle. Päätin siis että teen tänne sum upin aina välillä.

Ekana tosiaan oli omakuva. Sen väänsin kauheessa kiiressä (kuten muutkin kuvat) ja se jäi ihan möykkyseksi ja viimeistelemättömäksi, yyh. No, ehkä tän homman suurin tarkotus on just päästä siitä pahimmasta perfektionismista. Mut silti, yyh. Toisena päivänä piti piirtää lempparieläin. Se oli helppo valita, siis kissa, kun niitä karvapalleroita noissa nurkissa pyörii. <3 Ja on mulla pari oikeetakin kissaa noitten karvapalleroitten lisäksi. Tarttis varmaan taas imuroida... :/ Tästä tuli Animals of Arsoup-kuva, koska eläimet nyt vaan yleensä tuppaa taipumaan siihen muotoon. Piirsin ihan paperille tän ja väritin copiceilla, ja koska synttärilahjaksi tilattu karhuntassuskanneri ei ole vielä saapunut, piti ottaa siitä rietas kännykkäkuva. Yök, mutta eipä voi mitään. Kolmas aihe oli lemppariruoka. Olen nyt karpannut lähes vuoden, joten pizzat, pastat ja muut on jääny listalta pois, enkä viittiny tähän piirtää mitään ruusukaaleja ja kylkiviipaleta. :D Painiskelin tän kanssa oikeesti yllättävän kauan ahdistuneena siitä, etten tiedä mikä on mun lempiruokaa! How sad is that?! Sitten Mika

keksi wingsit, oiiiiii wingsit! *drool* Siipiravintola Turussa käydään syömässä hot wingsejä vähintään pari kertaa kuussa. Viimekertainen visiitti osui hiilaripäivälle, ja sen kunniaksi kuvaan pääsi myös ristikkoperunat. (Naaaaaaam!) Tämä on kans piirrelty ihan käsin ja väritelty copiceilla kauheella kiireellä "hitto-mitä-kello-taas-on-ja-pitää-piirtää-se-tyhmä-kuva" -fiiliksellä. Todellakin, nyt jopa kolmen päivän jälkeen challengesta on ropissut uutuudenviehätys, mutta varmasti vien tän loppuun vaikka kiukulla, nii! Ei ehkä kuitenkaan kannata odotella tällä tahdilla mitään taiteellisia spektaakkeleita syntyvän. :P

Tänään challenge jatkuu lempparipaikalla (jotenki tuntuu että ton challengen keksijällekin on tullu pieni tyhjiö päähän, kun ei mitään muuta oo tuntunu keksivän ku lempi-sitä ja lempi-tätä), eikä taaskaan mitään hajua siitä mitä siihen piirtelisin. Piirrän ehkä itseni sängyssä kanelipullana... :D Tai sitten saan taas jonkun kuningasidean varttia yli yksitoista illalla.

Tästä pääset challengeblogiin:

Uusi lukijakin taas tullut, jei! :) Vaikka Blogger on näemmä hukannut kaikkien blogeista lukija-widgetin sisällön bittiavaruuteen. Ehkä se palailee joskus. Muuten tulee lättyyn, nii. Grr.

Täytän tänään 25 vuotta!

(ja 96 kuukautta)

Tähän ilonpäivään sopii lempparisyntymäpäiväsitaattini ilon ja riemun lähettiläältä, aasi Ihaalta:

- Onko tänään sinun syntymäpäiväsi, kysyi Puh suuresti hämmästyneenä.

- Tietysti on. Etkö näe? Katso kaikkia lahjoja jotka olen saanut.

  Hän heilautti jalkaa.

- Syntymäpäiväkakku. Kynttilöitä ja vaaleanpunaista sokerikuorrutusta.

  Puh katsoi, ensin oikealle ja sitten vasemmalle.

- Lahjoja, sanoi Puh. -Syntymäpäiväkakku! Missä?

- Etkö näe?

- En, sanoi Puh.

- En minäkään, sanoi Ihaa. -Se oli vitsi, hän selitti. -Hahhaa.

Ahahaha! Toi on kyllä paras synttäritylytys ikinä! xD Hyvää syntymäpäivää, minä. 


P.S. 30 day drawing challenge on alkanut spin-off blogissa. 

Challenge alkoi ny!

Omakuvaa pukkas tälle päivälle. Artsoupin 30 day drawing challenge -blogiin, hus! -> http://artsoup30daychallenge.blogspot.com

30 day drawing challenge

Aloitan kuukauden mittaisen haasteen tällä viikolla, ja sen etenemistä voi seurata spin-off blogistani. Stay tuned!

Linkki alkuperäiseen postaukseen löytyy tästä.

Hei, ja uusia lukijoita tipahtelee tasaiseen tahtiin, jei, kiitos ja kumarrus! \o/ Onpas fantsua. :D

Kilpailu!

Tässä on mun auto, Daewoo Matiz. Se on piskuinen ja turkoosi, näyttää mopoautolta, mutta on ihan oikea auto. Se on iloinen ja pirteä ja maailman ihanin auto. <3 

Siinä on vain yksi ongelma: sillä ei ole nimeä. Ja jos autolla ei ole nimeä, niin sitten se on vain "auto", niinkuin kaikki muutkin autot. Ja sehän on kovin kurjaa, koska kyseessä on kuitenkin tämä erityinen yksilö, joka ansaitsee saada ihan oman nimensä. 

Mulla on aina suuri tarve nimetä mun elämäni tärkeitä asioita ja tavaroita, koska niistä tulee jotenkin sielukkaampia, tärkeämpiä ja arvokkaampia, yksilöitä, juuri-minun-omia, kun niille annetaan nimi. 

Tähän mennessä olen satunnaisesti kutsunut autoa Timoksi, koska kutsun aina kaikkia timoiksi, jos pitää nopeasti nimetä joku juttu. Tästä johtuen elämässäni on jo aika monta Timoa. Sen lisäksi auton takaikkunalla asuu Ikeasta ostettu Timo the Nuusku. (Piti keksiä sillekin nopeasti nimi.) Joten Timo on vähän niinkuin käytetty. Next.

Mika kutsuu autoa Pipaksi. Se ei näytä Pipalta, se ei tunnu Pipalta, eikä se ole Pipa! Eikä Töpökään! Ei ei ei! Next.

Nimen pitäisi olla ehkä joku ihmisen nimi. Edellinen autoni oli nimeltään Alli. Siihen oli selkeä ja johdonmukainen syntyperuste: Auto oli Opel Corsa eli suomalaisittain sorsa, eli Alli, daa! :D 

Kerrottakoon vielä yksi tarina mun asioiden nimeämishistoriasta. Nimesin jääkaapissani ehkä hieman liian kauan asuneen juuston Toiniksi, koska pitihän sitä jollain nimellä kutsua, koska se keskuudessamme niin pitkään eleli. Oltiin silloin muuttamassa Mikan kanssa yhteen ja ilkeä-Mika sanoi että nyt on sellainen juttu, että joko sinne meidän asuntoon muuttaa hän tai Toini, mutta ei molemmat. Piti siis hyvästellä Toini, koska pitää myöntää että Mikasta on kuitenkin kaikin puolin enemmän iloa kuin vanhasta juustosta. Ainakin toisinaan. Joten RIP Toini. :'(

Nyt siis tarviin kipeästi teiltä apua, hyvät ihmiset! Keksikää nimi mun autolle, ettei sen tarvii olla niinkuin kaikki muutkin autot. Se on ansainut parempaa. Se on ansainnut inhimillistyksen. En vaan ite keksi mitään nimeä, argh! (Muuta ku Timon, mutta tämä käsiteltiin jo. Se ei siis ole Timo.)

Jos joku keksii semmosen nimen mikä tuntuu justiinsa mun auton nimeltä, niin se voittaa palkinnoksi auton värisen uniikin handmade by me journalin:

Ja voin sanoa että se on sitten ihan sikahieno!

Tästä voit lukea journalin syntyhistorian.

Tässä vähän previewiä siitä, mitä se pitää sisällään:

Antaa palaa! Nimiä saa pistää tulemaan vaikka tsiljoona kerralla. Saa perustella jos haluaa. Jos ei halua, nii ei tartte. Hirveen helppoa tämä! \o/

Ja jos joku sattuu olemaan angstinen mies joka ei halua tyttöpalkintoa pilaamaan angstista hevimiehisyyttään (-T-), niin tässäpä on oiva lahja tyttöystävälle, siskolle tms. Joten tekosyyt nollattu, ähä! :D

Oho, decoilin vähän lisää

Löysin laatikosta Sculls-decon (eli siis decon, jonka teemana on pääkallot). Piirtelin ensin pari muotopuolista pääkälloa valmiiksi, mutta sitten sainkin ihan kuningasidean! \o/

Onneksi olin ladannu joskus Waltograph-fontin koneelle. Tuli vihdoinkin käyttöä sille. Ja koska Canonin kusipäät ei oo vieläkään tehny ajureita mun printteriin että se pelittäis win7:n kanssa, niin kaikki on käsin kirjotettu ja piirretty. Vinkkinä voin sanoa että läppärin näyttö toimii hienosti valopöytänä kuultopaperin kera. En kai mäkään nyt oo niin pitkäjänteinen että lähtisin vapaalla kädellä kirjottelemaan disneytekstiä.

Nii ai nii, mun alter ego decoissa on LaRenard, in case you wonder...

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Post-it-taidetta

Musta tekstiilitussi, pari alleviivaustussia, valkoinen geelikynä, post-it lappusia ja tylsä päivä:


Taidan ruveta keräilemään näitä. Tulis hiano taulu jos näitä olis joku sata. :D

Oho, decoilin vähän!

Olipas kivaa pitkästä aikaa tuo decoilu. En ole suostunut myöntämään itselleni, saati sitten muille, että olisin lopettanut swappailun. Mutta taitaa olla useampi vuosi viimeisestä decosta, jonka olen kiertoon laittanut, joten kai tässä jonkinasteista taukoa on ainakin ollut ilmassa, ehe. Tässä on osallistumiseni Tarot-decoon. Valitsin aiheeksi "hirtetyn miehen". Vaikka kaikki mystinen jutska onkin tavallaan aina kiinnostanut minua, en ole jaksanut ottaa selville taroteista sen enempää. Suunnitelin jo mielessäni piskuisen hirttosilmukan solmimista ja puolikuolleen raadon piirämistä, kun onnekseni googletin tämän. Niin että kappas, se roikkukin a) ei kaulastaan, kuten ehkä maallikko olettaisi hirtetyn miehen roikkuvan, vaan jalastaan. Ja b) sehän itse itsensä sinne ripustanut, kun hän halusi vähän pohtia asioita, nii. Kiitos taas kerran internetin ihmeelliselle maailmalle! Olis menny kyllä niin penkin alle mun tulkintani tästä. :D

Kirjottelin tohon taustalle sen tekstin mikä löytyi sieltä googlen linkistä. Sitten vähän tuhrisin sitä leimasinmusteilla. Tarot-kortin tein kopioimalla semmosen alkuperäisen kortin ääriviivar geelikymällä mustalle pahville. Kortin tausta on samaa sinistä paperia mitä tossa läpässäkin on. Ne kuviot siinä paperissa on muuten semmosia samettipintaisia. Oikeen panostin laatuun kerrankin. :D No ei vaan, sattui olemaan semmosta laatikon pohjalla. Ja muistaakseni se paperi oli jostain Tiimarin skräppisetistä. Uuu, laatua. Hehah.

Tänään voisinkin vähän silmäillä mun decovarastoani, että mitä muuta kivaa sieltä löytyisi. :)

Leffafiilistelyä

Meillä on Mikan kanssa keskiviikkoisin treffipäivä. Tänään mentiin oikeen elokuviin, oho! Ja toi "oho" ei ole sarkasmia, todellakaan. En edes muista koska oltais viimeks oltu kattomassa a) leffaa b) kahdestaan c) jotain, missä ei ole animaatiohahmoja.
Käytiin kattomassa Black Swan, ja sitä sulattelen nyt tässä viinilasin äärellä. Aika ahdistava, ja kun sanon aika, tarkoitan todella. Mutta ihan jäätävän hyvä. Suosittelen.

Koska en nyt ehdi vääntää teille mitään ex tempore kuvaa aiheesta, niin tässäpä teille vanhempi kuva decoilusta, jonka tein muutama vuosi sitten. Mielestäni se sopii oikein hyvin tähän ahdistavaan balettileffafiilikseeni, vaikkakin nauhat eivät olekaan balettitossusta. Enjoy.

Hitsi, tarttis taas ruveta decoilee...

Blogin tuunausta, vol 2

No nytpäs ei ole blogi enää vaaleanpunainen ällö. Huomatkaa hieno retrobanneri. (Niin, huomatkaa se, koska sehän on niin piilossa tässä sivulla... eh.) Sen väsäämisessä kyllä vierähti tovi, jos toinenkin. Duunattu Photarilla. Se alkoi tosta oranssinkeltaisesta osasta, mikä alunperin oli kyllä vaaleanpunainen. Sitten se vaan laajeni ja laajeni (ja retroutui kanssa), kunnes se täytti koko yläosan ja siitä tuli iso blogibanneri. Se on kyllä harvinaisen onnistunut. Siis kuvaamaan mua ja mun blogia.
Mun henk.koht lemppari on ehkä toi "I never lick glue!" :D Löysin sen ihan tommosena, tekstineen päivineen, joten en voi ottaa kredittiä tosta ideasta vaikka haluaisinkin.

Nyt kelpaa taas teidän lueskella asioita täältä kun pinkki ei enää häiki silmään. Olkaatte hyvät!

Kilpailu! (Something boxy...)

Tässä taas yksi olipas-tylsää-päivänä-eräänä-tuunaus. Mikki-laatikko, tadaa! Sitten ku joku kertois mitä sillä tekis? Hä? Tossa vieressä on tommonen joku puujuttu, ehkä se vois mahdollisesti olla koru. Jos tekis siihen reiän ja laittais narun. Pitäis varmaan miettiä jotain strategiaa ensin ennenku rupee tuunaa, eh? :D Kaikki lähti siitä kun ostin Mikki-lahjapaperia kummitytön lahjaa varten. (Oikeesti, mulla on ehkä Sinellin verran askartelukamaa, mutta ei yhtään mitään lahjapaperia! What the what?!) Ai niin, päätin viime jouluna että lahjoja ei paketoida lahjapaperiin, koska sitä ei saa laittaa paperinkeräykseen, ja pakotin koko suvun mukaan. Pakotus onnistui vaihtelevalla menestyksellä, mutta ainakin vähän ekompi joulu oli. Jei.

Blaa-blaa, takasin asiaan. Eli siis sen takia mulla ei ollu yhtään lahjapaperia.
Ja sitten palataan vielä takasemmin asiaan, eli alkuperäiseen asiaan, eli laatikkoon. Mustalla akryylimaalilla pohjamaalasin kaikki reunat ja kulmat und sisäseinät. (Laatikon seinät? Seinämät? Laidat? Sisälaidat, joo. :D Vai ei? No, liikuttavan yhdentekevää.) Sitten leikkailin mikkipaperista ja Ikean raitakortista (jonka olin ostanut ihan vaan siksi että siitä vois tuunata joskus jotain! *ylp*) ja ylijääneestä sikakalliista skräppipahvista oikeankokoiset palaset ja liimailin ne kiinni. Sitten vielä töpöttelin kaikki kulmat läpi mustalla leimasinmusteella. Tadaa!

Voisiko joku oikeesti kertoa mitä tällä vois tehdä? Eikä sitten mitään karkkikippoideoita. Paras idea voittaa... TÄN LAATIKON! Hahaha! \o/

Vähintään 5 kpl hlöä pitää osallistua että jaksan jotain reagoida, nii. Että linkkiä kiertämään kavereille ny. Heitän kaupanpäälliseksi ton korun (?), johon lupaan porata reiän jos joku tän haluu voittaa.

Blogin tuunausta

Hupsis, menikö vähän överiksi? :D

Ehkä tulee ihan itsellekin kohta oksennus tästä vaaleenpunasuudesta. Ei ainakaan kukaan mies voi enää tätä lukea ollenkaan, kun joku voi vielä olan yli nähdä että käydään vaaleanpunaisilla sivuilla, nii! Sitten osoittaa sormella ja nauraa, se.

Pitänee varmaan jatkaa tuunausta myöhemmin, josko saisi tästä edes vähän normaalimman.

Until then, enjoy the girlie-blog! *puke*

P.S. Etpäs uskallakaan klikata otsikkoa. :P

Edit: Vaaleanpunainen on tiessään. Voitte avata silmänne taas.

If you want to get something done, do it yourself...

Tadaa! Tässä vihdoinkin kuva siitä taulusta, jonka tein siskon olkkariin tämän taulun seuraksi. Totesin että saan kuvan nopeammin jos käyn ottamassa sen itse, kuin että odotan rakkaan tekniikan-ihmelapsi-siskoni onnistumista digikuvan lähettämisessä sähköpostiini. :D Täytyy sanoa että tämä on ehkä hienoin taulu minkä olen ikinä tehnyt. Olisin NIIN nyysinyt sen omalle seinälle, mutta kun nyt satuin kirjottamaan siihen noita siskon perheen nimiä ja sanoja niin en oikeen viittiny sitä pölliä, hö. Täytyy selkeesti tehdä uusi itelle. Ja joo, siinä on ylä- ja alaosassa tiilitapettia, jotka olen kyllä kauttaaltaan maalannut. Siitä tuli vaan niin mahtava tekstuuri tauluun, etten voinu vastustaa kiusausta, kun sitä nyt sattui notkumaan nurkissa. Kierrätys kunniaan! \o/

Saamaton nahjus

Tässä teille vanha kuva, koska uusia en nyt ole saanut aikaiseksi. Tai siis olen, paljonkin. Mutta syystä tai toisesta olen estynyt laittamaan niitä tänne teidän iloksenne.

Maalasin taulun. Se on hieno. Unohdin ottaa kuvan siitä. Vein sen siskolleni. Sisko, joka pitää lukiossa oppilaille mediakursseja, ei osaa lähettää mulle taulusta kuvaa sähköpostiin. Things that make you go hmmmm. :D

Lisään siis kuvan tänne kunhan käyn sen itse ottamassa.

Muutakin (toistaiseksi vielä salaista) projektia on ollut ilmassa, mikä on viivyttänyt mun hyödytöntä piirtelyä. Tästäkin projektista lisään kuvia myöhemmin. Ehkä pian ehdin taas piirtelemään jotain kivaa tänne. Tai jatkamaan niitä vanhoja. En siis ole unohtanut teitä.

And now for something completely different...

Tämmösen tein tässä digipiirtelyn välissä, jei! Steampunk on parhautta. Sortsa kuvan laadusta, piti ottaa kuva ilman salamaa ja siitäkös pikseliriemumöykkynen syntyi. Kyl maar.

Tuunasin tän joskus Ikeasta ostamastani ylihalvasta (ja rumasta) kellosta, jonka ostin aikoinaan vaan sen takia, että se on halpa ja siitä voi varmaan joskus tuunata jotain. Näitä tuunausta odottavia tavaroita on muuten siunautunut vähän liikaakin tässä elämän varrella. Pitäis tosiaan tuunailla enemmän että sais ne pois nurkista lojumasta. Nii ai nii, se Iksun kello löytyy täältä. Se oli pakattu tommoseen oktagonilaatikkoon *paukuttelee henkseleitä sivistyssanatiedoilla* (okeiokei googletin sen!), ja sitten liimailin osia ja pahvin palasia siihen kiinni, maalasin ja TADAA! Mahtava steampunk-kello on ny redi, ja mun seinällä tikittelee se.

Luulin jo hetken keksineeni vahingossa aikakoneen, koska kello tikitti alussa n. viiden sekunnin välein ensin 2 sekuntia paikallaan, ja sitten meni yhden sekunnin taaksepäin. Miten mahtavaa, ajattelin! Tämähän on ratkaisu ikuiseen ongelmaani: voin valvoa ja piirrellä joka ilta ihan niin pitkään kuin haluan, ja mennä silti nukkumaan kymmeneltä. Hahaa! \o/

Mutta ei tietenkään mitään niin mahtavaa tapahtunut. Vaihdoin kelloon hieman vähemmän käytetyn patterin, ja nyt se tikittää vain eteenpäin niinkuin kaikki tyhmät kellot. Hö.

Tässä vähän close-uppia teille. Piti tuunata vielä jälkeenpäin hänelle nimikyltti hetken kestäneen yhteisen aikamatkailukokemuksemme vuoksi.

Work still in progress

Oho. Ei se paljettiliivi ollukaan niin paha. Jei! \o/

Work still in progress

Tässä tämän päivän progressio. *välttelee edelleen paljettiliiviä*

Work in progress

Aloitin sitten tämmöstä tekemään iltojeni iloksi. Kuvan löysin DeviantArtista. Enkä rupee ees teeskentelemään että luonnostelisin tämmösen kuvan ilman ruudukkoa. Pointtina oli kuitenki päästä piirtämään saman päivän aikana, joten en alkanut kikkailemaan sen kanssa. Tossa oikealla se, mihin asti pääsin tänään. Odotan innolla tota paljettiliivivaihetta, not.

Kuvaa klikkaamalla saat sen hiukka isommaksi.