tiistai 19. huhtikuuta 2011

Kilpailujen voittajia

Tsuidu!
Muistinpa tässä että mullahan oli kaksi kilpailua täällä blogissa pyörimässä, joten ajattelin saattaa ne päätökseen etteivät vallan vaivu unholaan.

Eka kilpailu oli Mikki-laatikon käyttötarkoituksen etsintä. Tän voitti kyllä ihan ylivoimasesti Maria vastauksellaan:
OIIIII!!!! Se on niiiiiiin ihana!! Meillä diggaillaan Mikkiä ihan kybällä ja Aksun huoneen seinällä on hyllyllinen Mikki-juttuja. Sinnehän seuraan tämä tahtoisi ja tiedetään kyllä mitä siihen pitäisi laittaakin. Nimittäin kuulapyssyn kuulia! :D Meillähän ei kuulapyssyä ole (eikä tule!) mutta meidän ympäristöystävällinen ja hauska harrastus on käydä lähimetsikössä keräämässä pikkujätkien ammuskelemia kuulia! Niitä voi sitten käyttää kaikenmaailman leikeissä. Ja meillä ei ole kuulapyssynkuulalaatikkoa!! :-o
En voinu vastustaa mikkisuitsutusta ja kierrätyksenomaista käyttötarkoitusta. Joten onnea Marialle! \o/


Toinen kilpailu oli nimen keksiminen mun autolle. Hyviä ehdotuksia tuli paljon, mutta monessa tökki henkilökemiat eli ehdotettu nimi oli sama ku mun jokun tuttavan tai sukulaisen.
Tällekin kisalle löytyi kuitenkin voittaja, eli Misu, ehdotuksellaan:
Ekana mulla tuli mieleen, Nasta.
Sitten juolahti mieleen, Maisa.
Maisalla on toukokuussa jo nimipäivä. Ekaa kertaa Maisat pääsevät juhlii nimppareita. :)
Mun auto jatkaa siis piskuista ja turkoosia menoaan nimellä Maisa! Onnea Misulle! \o/

Kiitos ja kumarrus kaikille osallistujille!

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Challenge etenee - päivät 4-7

Keräilenpä taas tänne tuota 30 day drawing challengen satoa.

Neljäs haastetehtävä oli lempipaikka. Päätinkin lähestyä tätä hieman eri kantilta ja piirsin elämäni ensimmäisen graffitin. Kukaan ei oo ilmeisesti kyenny tähän mennessä lukemaan sitä, joten kerron sitten että siinä lukee "New York". Ettäs tiedätte. :P Piirsin kuvan ensin käsin, sitten kikkailin sen koneelle ja väritin photarilla.

Viides kuva oli aiheesta "paras ystävä". Piirsin parhaan ystäväni Hennan kuvan lyikkärillä n. tunnissa käyttäen Hennan yhtä Facebook-kuvaa mallina. Tuli vähän kiire tän kanssa. Pitää treenailla joskus paremmalla ajalla lyikkäripiirtelyä. En oo sitä pahemmin lukion jälkeen harrastanu.

Kuudes aihe oli lempikirja. Sehän on tietty Pikku Prinssi. Ja siitä piirsin oman versioni ketusta photarilla. Kettu on paras. <3

Seitsemäs haaste oli lempileffa. Se on Le Fabuleux Destin d'Amélie Poulain. Siitä tulee aina vaan niin onnelliseksi kun sen katsoo. :) 



torstai 14. huhtikuuta 2011

Challenge etenee - päivät 1-3

Totesin, että en ehdi tekemään tänne "oikeeseen" blogiin yhtään mitään kuvia, kun väännän 30 day challengen kuvia jokaiselle päivälle. Päätin siis että teen tänne sum upin aina välillä.

Ekana tosiaan oli omakuva. Sen väänsin kauheessa kiiressä (kuten muutkin kuvat) ja se jäi ihan möykkyseksi ja viimeistelemättömäksi, yyh. No, ehkä tän homman suurin tarkotus on just päästä siitä pahimmasta perfektionismista. Mut silti, yyh.

Toisena päivänä piti piirtää lempparieläin. Se oli helppo valita, siis kissa, kun niitä karvapalleroita noissa nurkissa pyörii. <3 Ja on mulla pari oikeetakin kissaa noitten karvapalleroitten lisäksi. Tarttis varmaan taas imuroida... :/
Tästä tuli Animals of Arsoup-kuva, koska eläimet nyt vaan yleensä tuppaa taipumaan siihen muotoon. Piirsin ihan paperille tän ja väritin copiceilla, ja koska synttärilahjaksi tilattu karhuntassuskanneri ei ole vielä saapunut, piti ottaa siitä rietas kännykkäkuva. Yök, mutta eipä voi mitään.

Kolmas aihe oli lemppariruoka. Olen nyt karpannut lähes vuoden, joten pizzat, pastat ja muut on jääny listalta pois, enkä viittiny tähän piirtää mitään ruusukaaleja ja kylkiviipaleta. :D Painiskelin tän kanssa oikeesti yllättävän kauan ahdistuneena siitä, etten tiedä mikä on mun lempiruokaa! How sad is that?! Sitten Mika


keksi wingsit, oiiiiii wingsit! *drool* Siipiravintola Turussa käydään syömässä hot wingsejä vähintään pari kertaa kuussa. Viimekertainen visiitti osui hiilaripäivälle, ja sen kunniaksi kuvaan pääsi myös ristikkoperunat. (Naaaaaaam!)
Tämä on kans piirrelty ihan käsin ja väritelty copiceilla kauheella kiireellä "hitto-mitä-kello-taas-on-ja-pitää-piirtää-se-tyhmä-kuva" -fiiliksellä. Todellakin, nyt jopa kolmen päivän jälkeen challengesta on ropissut uutuudenviehätys, mutta varmasti vien tän loppuun vaikka kiukulla, nii! Ei ehkä kuitenkaan kannata odotella tällä tahdilla mitään taiteellisia spektaakkeleita syntyvän. :P

Tänään challenge jatkuu lempparipaikalla (jotenki tuntuu että ton challengen keksijällekin on tullu pieni tyhjiö päähän, kun ei mitään muuta oo tuntunu keksivän ku lempi-sitä ja lempi-tätä), eikä taaskaan mitään hajua siitä mitä siihen piirtelisin. Piirrän ehkä itseni sängyssä kanelipullana... :D Tai sitten saan taas jonkun kuningasidean varttia yli yksitoista illalla.

Tästä pääset challengeblogiin:

Uusi lukijakin taas tullut, jei! :) Vaikka Blogger on näemmä hukannut kaikkien blogeista lukija-widgetin sisällön bittiavaruuteen. Ehkä se palailee joskus. Muuten tulee lättyyn, nii. Grr.

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Täytän tänään 25 vuotta!

(ja 96 kuukautta)

Tähän ilonpäivään sopii lempparisyntymäpäiväsitaattini ilon ja riemun lähettiläältä, aasi Ihaalta:


- Onko tänään sinun syntymäpäiväsi, kysyi Puh suuresti hämmästyneenä.
- Tietysti on. Etkö näe? Katso kaikkia lahjoja jotka olen saanut.
  Hän heilautti jalkaa.
- Syntymäpäiväkakku. Kynttilöitä ja vaaleanpunaista sokerikuorrutusta.
  Puh katsoi, ensin oikealle ja sitten vasemmalle.
- Lahjoja, sanoi Puh. -Syntymäpäiväkakku! Missä?
- Etkö näe?
- En, sanoi Puh.
- En minäkään, sanoi Ihaa. -Se oli vitsi, hän selitti. -Hahhaa.

Ahahaha! Toi on kyllä paras synttäritylytys ikinä! xD Hyvää syntymäpäivää, minä. 


P.S. 30 day drawing challenge on alkanut spin-off blogissa. 


Challenge alkoi ny!

Omakuvaa pukkas tälle päivälle. Artsoupin 30 day drawing challenge -blogiin, hus! -> http://artsoup30daychallenge.blogspot.com

maanantai 11. huhtikuuta 2011

30 day drawing challenge


Aloitan kuukauden mittaisen haasteen tällä viikolla, ja sen etenemistä voi seurata spin-off blogistani. Stay tuned!

Linkki alkuperäiseen postaukseen löytyy tästä.

Hei, ja uusia lukijoita tipahtelee tasaiseen tahtiin, jei, kiitos ja kumarrus! \o/ Onpas fantsua. :D

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Kilpailu!


Tässä on mun auto, Daewoo Matiz. Se on piskuinen ja turkoosi, näyttää mopoautolta, mutta on ihan oikea auto. Se on iloinen ja pirteä ja maailman ihanin auto. <3 
Siinä on vain yksi ongelma: sillä ei ole nimeä. Ja jos autolla ei ole nimeä, niin sitten se on vain "auto", niinkuin kaikki muutkin autot. Ja sehän on kovin kurjaa, koska kyseessä on kuitenkin tämä erityinen yksilö, joka ansaitsee saada ihan oman nimensä. 

Mulla on aina suuri tarve nimetä mun elämäni tärkeitä asioita ja tavaroita, koska niistä tulee jotenkin sielukkaampia, tärkeämpiä ja arvokkaampia, yksilöitä, juuri-minun-omia, kun niille annetaan nimi. 
Tähän mennessä olen satunnaisesti kutsunut autoa Timoksi, koska kutsun aina kaikkia timoiksi, jos pitää nopeasti nimetä joku juttu. Tästä johtuen elämässäni on jo aika monta Timoa. Sen lisäksi auton takaikkunalla asuu Ikeasta ostettu Timo the Nuusku. (Piti keksiä sillekin nopeasti nimi.) Joten Timo on vähän niinkuin käytetty. Next.

Mika kutsuu autoa Pipaksi. Se ei näytä Pipalta, se ei tunnu Pipalta, eikä se ole Pipa! Eikä Töpökään! Ei ei ei! Next.

Nimen pitäisi olla ehkä joku ihmisen nimi. Edellinen autoni oli nimeltään Alli. Siihen oli selkeä ja johdonmukainen syntyperuste: Auto oli Opel Corsa eli suomalaisittain sorsa, eli Alli, daa! :D 

Kerrottakoon vielä yksi tarina mun asioiden nimeämishistoriasta. Nimesin jääkaapissani ehkä hieman liian kauan asuneen juuston Toiniksi, koska pitihän sitä jollain nimellä kutsua, koska se keskuudessamme niin pitkään eleli. Oltiin silloin muuttamassa Mikan kanssa yhteen ja ilkeä-Mika sanoi että nyt on sellainen juttu, että joko sinne meidän asuntoon muuttaa hän tai Toini, mutta ei molemmat. Piti siis hyvästellä Toini, koska pitää myöntää että Mikasta on kuitenkin kaikin puolin enemmän iloa kuin vanhasta juustosta. Ainakin toisinaan. Joten RIP Toini. :'(

Nyt siis tarviin kipeästi teiltä apua, hyvät ihmiset! Keksikää nimi mun autolle, ettei sen tarvii olla niinkuin kaikki muutkin autot. Se on ansainut parempaa. Se on ansainnut inhimillistyksen. En vaan ite keksi mitään nimeä, argh! (Muuta ku Timon, mutta tämä käsiteltiin jo. Se ei siis ole Timo.)

Jos joku keksii semmosen nimen mikä tuntuu justiinsa mun auton nimeltä, niin se voittaa palkinnoksi auton värisen uniikin handmade by me journalin:


Ja voin sanoa että se on sitten ihan sikahieno!
Tässä vähän previewiä siitä, mitä se pitää sisällään:


Antaa palaa! Nimiä saa pistää tulemaan vaikka tsiljoona kerralla. Saa perustella jos haluaa. Jos ei halua, nii ei tartte. Hirveen helppoa tämä! \o/

Ja jos joku sattuu olemaan angstinen mies joka ei halua tyttöpalkintoa pilaamaan angstista hevimiehisyyttään (-T-), niin tässäpä on oiva lahja tyttöystävälle, siskolle tms. Joten tekosyyt nollattu, ähä! :D

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Oho, decoilin vähän lisää

Löysin laatikosta Sculls-decon (eli siis decon, jonka teemana on pääkallot). Piirtelin ensin pari muotopuolista pääkälloa valmiiksi, mutta sitten sainkin ihan kuningasidean! \o/

Onneksi olin ladannu joskus Waltograph-fontin koneelle. Tuli vihdoinkin käyttöä sille. Ja koska Canonin kusipäät ei oo vieläkään tehny ajureita mun printteriin että se pelittäis win7:n kanssa, niin kaikki on käsin kirjotettu ja piirretty. Vinkkinä voin sanoa että läppärin näyttö toimii hienosti valopöytänä kuultopaperin kera. En kai mäkään nyt oo niin pitkäjänteinen että lähtisin vapaalla kädellä kirjottelemaan disneytekstiä.


Nii ai nii, mun alter ego decoissa on LaRenard, in case you wonder...

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

torstai 7. huhtikuuta 2011

Post-it-taidetta

Musta tekstiilitussi, pari alleviivaustussia, valkoinen geelikynä, post-it lappusia ja tylsä päivä:


Taidan ruveta keräilemään näitä. Tulis hiano taulu jos näitä olis joku sata. :D

Oho, decoilin vähän!

Olipas kivaa pitkästä aikaa tuo decoilu. En ole suostunut myöntämään itselleni, saati sitten muille, että olisin lopettanut swappailun. Mutta taitaa olla useampi vuosi viimeisestä decosta, jonka olen kiertoon laittanut, joten kai tässä jonkinasteista taukoa on ainakin ollut ilmassa, ehe.

Tässä on osallistumiseni Tarot-decoon. Valitsin aiheeksi "hirtetyn miehen". Vaikka kaikki mystinen jutska onkin tavallaan aina kiinnostanut minua, en ole jaksanut ottaa selville taroteista sen enempää. Suunnitelin jo mielessäni piskuisen hirttosilmukan solmimista ja puolikuolleen raadon piirämistä, kun onnekseni googletin tämän. Niin että kappas, se roikkukin a) ei kaulastaan, kuten ehkä maallikko olettaisi hirtetyn miehen roikkuvan, vaan jalastaan. Ja b) sehän itse itsensä sinne ripustanut, kun hän halusi vähän pohtia asioita, nii. Kiitos taas kerran internetin ihmeelliselle maailmalle! Olis menny kyllä niin penkin alle mun tulkintani tästä. :D


Kirjottelin tohon taustalle sen tekstin mikä löytyi sieltä googlen linkistä. Sitten vähän tuhrisin sitä leimasinmusteilla. Tarot-kortin tein kopioimalla semmosen alkuperäisen kortin ääriviivar geelikymällä mustalle pahville. Kortin tausta on samaa sinistä paperia mitä tossa läpässäkin on. Ne kuviot siinä paperissa on muuten semmosia samettipintaisia. Oikeen panostin laatuun kerrankin. :D No ei vaan, sattui olemaan semmosta laatikon pohjalla. Ja muistaakseni se paperi oli jostain Tiimarin skräppisetistä. Uuu, laatua. Hehah.

Tänään voisinkin vähän silmäillä mun decovarastoani, että mitä muuta kivaa sieltä löytyisi. :)

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Leffafiilistelyä

Meillä on Mikan kanssa keskiviikkoisin treffipäivä. Tänään mentiin oikeen elokuviin, oho! Ja toi "oho" ei ole sarkasmia, todellakaan. En edes muista koska oltais viimeks oltu kattomassa a) leffaa b) kahdestaan c) jotain, missä ei ole animaatiohahmoja.
Käytiin kattomassa Black Swan, ja sitä sulattelen nyt tässä viinilasin äärellä. Aika ahdistava, ja kun sanon aika, tarkoitan todella. Mutta ihan jäätävän hyvä. Suosittelen.

Koska en nyt ehdi vääntää teille mitään ex tempore kuvaa aiheesta, niin tässäpä teille vanhempi kuva decoilusta, jonka tein muutama vuosi sitten. Mielestäni se sopii oikein hyvin tähän ahdistavaan balettileffafiilikseeni, vaikkakin nauhat eivät olekaan balettitossusta. Enjoy.


Hitsi, tarttis taas ruveta decoilee...

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Blogin tuunausta, vol 2

No nytpäs ei ole blogi enää vaaleanpunainen ällö. Huomatkaa hieno retrobanneri. (Niin, huomatkaa se, koska sehän on niin piilossa tässä sivulla... eh.) Sen väsäämisessä kyllä vierähti tovi, jos toinenkin. Duunattu Photarilla. Se alkoi tosta oranssinkeltaisesta osasta, mikä alunperin oli kyllä vaaleanpunainen. Sitten se vaan laajeni ja laajeni (ja retroutui kanssa), kunnes se täytti koko yläosan ja siitä tuli iso blogibanneri. Se on kyllä harvinaisen onnistunut. Siis kuvaamaan mua ja mun blogia.
Mun henk.koht lemppari on ehkä toi "I never lick glue!" :D Löysin sen ihan tommosena, tekstineen päivineen, joten en voi ottaa kredittiä tosta ideasta vaikka haluaisinkin.

Nyt kelpaa taas teidän lueskella asioita täältä kun pinkki ei enää häiki silmään. Olkaatte hyvät!

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Kilpailu! (Something boxy...)

Tässä taas yksi olipas-tylsää-päivänä-eräänä-tuunaus. Mikki-laatikko, tadaa! Sitten ku joku kertois mitä sillä tekis? Hä?
Tossa vieressä on tommonen joku puujuttu, ehkä se vois mahdollisesti olla koru. Jos tekis siihen reiän ja laittais narun. Pitäis varmaan miettiä jotain strategiaa ensin ennenku rupee tuunaa, eh? :D

Kaikki lähti siitä kun ostin Mikki-lahjapaperia kummitytön lahjaa varten. (Oikeesti, mulla on ehkä Sinellin verran askartelukamaa, mutta ei yhtään mitään lahjapaperia! What the what?!)
Ai niin, päätin viime jouluna että lahjoja ei paketoida lahjapaperiin, koska sitä ei saa laittaa paperinkeräykseen, ja pakotin koko suvun mukaan. Pakotus onnistui vaihtelevalla menestyksellä, mutta ainakin vähän ekompi joulu oli. Jei.

Blaa-blaa, takasin asiaan. Eli siis sen takia mulla ei ollu yhtään lahjapaperia.
Ja sitten palataan vielä takasemmin asiaan, eli alkuperäiseen asiaan, eli laatikkoon. Mustalla akryylimaalilla pohjamaalasin kaikki reunat ja kulmat und sisäseinät. (Laatikon seinät? Seinämät? Laidat? Sisälaidat, joo. :D Vai ei? No, liikuttavan yhdentekevää.) Sitten leikkailin mikkipaperista ja Ikean raitakortista (jonka olin ostanut ihan vaan siksi että siitä vois tuunata joskus jotain! *ylp*) ja ylijääneestä sikakalliista skräppipahvista oikeankokoiset palaset ja liimailin ne kiinni. Sitten vielä töpöttelin kaikki kulmat läpi mustalla leimasinmusteella. Tadaa!

Voisiko joku oikeesti kertoa mitä tällä vois tehdä? Eikä sitten mitään karkkikippoideoita. Paras idea voittaa... TÄN LAATIKON! Hahaha! \o/

Vähintään 5 kpl hlöä pitää osallistua että jaksan jotain reagoida, nii. Että linkkiä kiertämään kavereille ny. Heitän kaupanpäälliseksi ton korun (?), johon lupaan porata reiän jos joku tän haluu voittaa.

Blogin tuunausta

Hupsis, menikö vähän överiksi? :D
Ehkä tulee ihan itsellekin kohta oksennus tästä vaaleenpunasuudesta. Ei ainakaan kukaan mies voi enää tätä lukea ollenkaan, kun joku voi vielä olan yli nähdä että käydään vaaleanpunaisilla sivuilla, nii! Sitten osoittaa sormella ja nauraa, se.
Pitänee varmaan jatkaa tuunausta myöhemmin, josko saisi tästä edes vähän normaalimman.

Until then, enjoy the girlie-blog! *puke*

P.S. Etpäs uskallakaan klikata otsikkoa. :P

Edit: Vaaleanpunainen on tiessään. Voitte avata silmänne taas.

lauantai 2. huhtikuuta 2011

If you want to get something done, do it yourself...

Tadaa! Tässä vihdoinkin kuva siitä taulusta, jonka tein siskon olkkariin tämän taulun seuraksi. Totesin että saan kuvan nopeammin jos käyn ottamassa sen itse, kuin että odotan rakkaan tekniikan-ihmelapsi-siskoni onnistumista digikuvan lähettämisessä sähköpostiini. :D
Täytyy sanoa että tämä on ehkä hienoin taulu minkä olen ikinä tehnyt. Olisin NIIN nyysinyt sen omalle seinälle, mutta kun nyt satuin kirjottamaan siihen noita siskon perheen nimiä ja sanoja niin en oikeen viittiny sitä pölliä, hö. Täytyy selkeesti tehdä uusi itelle.
Ja joo, siinä on ylä- ja alaosassa tiilitapettia, jotka olen kyllä kauttaaltaan maalannut. Siitä tuli vaan niin mahtava tekstuuri tauluun, etten voinu vastustaa kiusausta, kun sitä nyt sattui notkumaan nurkissa. Kierrätys kunniaan! \o/