Kilpailu!

Tässä on mun auto, Daewoo Matiz. Se on piskuinen ja turkoosi, näyttää mopoautolta, mutta on ihan oikea auto. Se on iloinen ja pirteä ja maailman ihanin auto. <3 

Siinä on vain yksi ongelma: sillä ei ole nimeä. Ja jos autolla ei ole nimeä, niin sitten se on vain "auto", niinkuin kaikki muutkin autot. Ja sehän on kovin kurjaa, koska kyseessä on kuitenkin tämä erityinen yksilö, joka ansaitsee saada ihan oman nimensä. 

Mulla on aina suuri tarve nimetä mun elämäni tärkeitä asioita ja tavaroita, koska niistä tulee jotenkin sielukkaampia, tärkeämpiä ja arvokkaampia, yksilöitä, juuri-minun-omia, kun niille annetaan nimi. 

Tähän mennessä olen satunnaisesti kutsunut autoa Timoksi, koska kutsun aina kaikkia timoiksi, jos pitää nopeasti nimetä joku juttu. Tästä johtuen elämässäni on jo aika monta Timoa. Sen lisäksi auton takaikkunalla asuu Ikeasta ostettu Timo the Nuusku. (Piti keksiä sillekin nopeasti nimi.) Joten Timo on vähän niinkuin käytetty. Next.

Mika kutsuu autoa Pipaksi. Se ei näytä Pipalta, se ei tunnu Pipalta, eikä se ole Pipa! Eikä Töpökään! Ei ei ei! Next.

Nimen pitäisi olla ehkä joku ihmisen nimi. Edellinen autoni oli nimeltään Alli. Siihen oli selkeä ja johdonmukainen syntyperuste: Auto oli Opel Corsa eli suomalaisittain sorsa, eli Alli, daa! :D 

Kerrottakoon vielä yksi tarina mun asioiden nimeämishistoriasta. Nimesin jääkaapissani ehkä hieman liian kauan asuneen juuston Toiniksi, koska pitihän sitä jollain nimellä kutsua, koska se keskuudessamme niin pitkään eleli. Oltiin silloin muuttamassa Mikan kanssa yhteen ja ilkeä-Mika sanoi että nyt on sellainen juttu, että joko sinne meidän asuntoon muuttaa hän tai Toini, mutta ei molemmat. Piti siis hyvästellä Toini, koska pitää myöntää että Mikasta on kuitenkin kaikin puolin enemmän iloa kuin vanhasta juustosta. Ainakin toisinaan. Joten RIP Toini. :'(

Nyt siis tarviin kipeästi teiltä apua, hyvät ihmiset! Keksikää nimi mun autolle, ettei sen tarvii olla niinkuin kaikki muutkin autot. Se on ansainut parempaa. Se on ansainnut inhimillistyksen. En vaan ite keksi mitään nimeä, argh! (Muuta ku Timon, mutta tämä käsiteltiin jo. Se ei siis ole Timo.)

Jos joku keksii semmosen nimen mikä tuntuu justiinsa mun auton nimeltä, niin se voittaa palkinnoksi auton värisen uniikin handmade by me journalin:

Ja voin sanoa että se on sitten ihan sikahieno!

Tästä voit lukea journalin syntyhistorian.

Tässä vähän previewiä siitä, mitä se pitää sisällään:

Antaa palaa! Nimiä saa pistää tulemaan vaikka tsiljoona kerralla. Saa perustella jos haluaa. Jos ei halua, nii ei tartte. Hirveen helppoa tämä! \o/

Ja jos joku sattuu olemaan angstinen mies joka ei halua tyttöpalkintoa pilaamaan angstista hevimiehisyyttään (-T-), niin tässäpä on oiva lahja tyttöystävälle, siskolle tms. Joten tekosyyt nollattu, ähä! :D

Oho, decoilin vähän lisää

Löysin laatikosta Sculls-decon (eli siis decon, jonka teemana on pääkallot). Piirtelin ensin pari muotopuolista pääkälloa valmiiksi, mutta sitten sainkin ihan kuningasidean! \o/

Onneksi olin ladannu joskus Waltograph-fontin koneelle. Tuli vihdoinkin käyttöä sille. Ja koska Canonin kusipäät ei oo vieläkään tehny ajureita mun printteriin että se pelittäis win7:n kanssa, niin kaikki on käsin kirjotettu ja piirretty. Vinkkinä voin sanoa että läppärin näyttö toimii hienosti valopöytänä kuultopaperin kera. En kai mäkään nyt oo niin pitkäjänteinen että lähtisin vapaalla kädellä kirjottelemaan disneytekstiä.

Nii ai nii, mun alter ego decoissa on LaRenard, in case you wonder...

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Post-it-taidetta

Musta tekstiilitussi, pari alleviivaustussia, valkoinen geelikynä, post-it lappusia ja tylsä päivä:


Taidan ruveta keräilemään näitä. Tulis hiano taulu jos näitä olis joku sata. :D

Oho, decoilin vähän!

Olipas kivaa pitkästä aikaa tuo decoilu. En ole suostunut myöntämään itselleni, saati sitten muille, että olisin lopettanut swappailun. Mutta taitaa olla useampi vuosi viimeisestä decosta, jonka olen kiertoon laittanut, joten kai tässä jonkinasteista taukoa on ainakin ollut ilmassa, ehe. Tässä on osallistumiseni Tarot-decoon. Valitsin aiheeksi "hirtetyn miehen". Vaikka kaikki mystinen jutska onkin tavallaan aina kiinnostanut minua, en ole jaksanut ottaa selville taroteista sen enempää. Suunnitelin jo mielessäni piskuisen hirttosilmukan solmimista ja puolikuolleen raadon piirämistä, kun onnekseni googletin tämän. Niin että kappas, se roikkukin a) ei kaulastaan, kuten ehkä maallikko olettaisi hirtetyn miehen roikkuvan, vaan jalastaan. Ja b) sehän itse itsensä sinne ripustanut, kun hän halusi vähän pohtia asioita, nii. Kiitos taas kerran internetin ihmeelliselle maailmalle! Olis menny kyllä niin penkin alle mun tulkintani tästä. :D

Kirjottelin tohon taustalle sen tekstin mikä löytyi sieltä googlen linkistä. Sitten vähän tuhrisin sitä leimasinmusteilla. Tarot-kortin tein kopioimalla semmosen alkuperäisen kortin ääriviivar geelikymällä mustalle pahville. Kortin tausta on samaa sinistä paperia mitä tossa läpässäkin on. Ne kuviot siinä paperissa on muuten semmosia samettipintaisia. Oikeen panostin laatuun kerrankin. :D No ei vaan, sattui olemaan semmosta laatikon pohjalla. Ja muistaakseni se paperi oli jostain Tiimarin skräppisetistä. Uuu, laatua. Hehah.

Tänään voisinkin vähän silmäillä mun decovarastoani, että mitä muuta kivaa sieltä löytyisi. :)

Leffafiilistelyä

Meillä on Mikan kanssa keskiviikkoisin treffipäivä. Tänään mentiin oikeen elokuviin, oho! Ja toi "oho" ei ole sarkasmia, todellakaan. En edes muista koska oltais viimeks oltu kattomassa a) leffaa b) kahdestaan c) jotain, missä ei ole animaatiohahmoja.
Käytiin kattomassa Black Swan, ja sitä sulattelen nyt tässä viinilasin äärellä. Aika ahdistava, ja kun sanon aika, tarkoitan todella. Mutta ihan jäätävän hyvä. Suosittelen.

Koska en nyt ehdi vääntää teille mitään ex tempore kuvaa aiheesta, niin tässäpä teille vanhempi kuva decoilusta, jonka tein muutama vuosi sitten. Mielestäni se sopii oikein hyvin tähän ahdistavaan balettileffafiilikseeni, vaikkakin nauhat eivät olekaan balettitossusta. Enjoy.

Hitsi, tarttis taas ruveta decoilee...

Blogin tuunausta, vol 2

No nytpäs ei ole blogi enää vaaleanpunainen ällö. Huomatkaa hieno retrobanneri. (Niin, huomatkaa se, koska sehän on niin piilossa tässä sivulla... eh.) Sen väsäämisessä kyllä vierähti tovi, jos toinenkin. Duunattu Photarilla. Se alkoi tosta oranssinkeltaisesta osasta, mikä alunperin oli kyllä vaaleanpunainen. Sitten se vaan laajeni ja laajeni (ja retroutui kanssa), kunnes se täytti koko yläosan ja siitä tuli iso blogibanneri. Se on kyllä harvinaisen onnistunut. Siis kuvaamaan mua ja mun blogia.
Mun henk.koht lemppari on ehkä toi "I never lick glue!" :D Löysin sen ihan tommosena, tekstineen päivineen, joten en voi ottaa kredittiä tosta ideasta vaikka haluaisinkin.

Nyt kelpaa taas teidän lueskella asioita täältä kun pinkki ei enää häiki silmään. Olkaatte hyvät!

Kilpailu! (Something boxy...)

Tässä taas yksi olipas-tylsää-päivänä-eräänä-tuunaus. Mikki-laatikko, tadaa! Sitten ku joku kertois mitä sillä tekis? Hä? Tossa vieressä on tommonen joku puujuttu, ehkä se vois mahdollisesti olla koru. Jos tekis siihen reiän ja laittais narun. Pitäis varmaan miettiä jotain strategiaa ensin ennenku rupee tuunaa, eh? :D Kaikki lähti siitä kun ostin Mikki-lahjapaperia kummitytön lahjaa varten. (Oikeesti, mulla on ehkä Sinellin verran askartelukamaa, mutta ei yhtään mitään lahjapaperia! What the what?!) Ai niin, päätin viime jouluna että lahjoja ei paketoida lahjapaperiin, koska sitä ei saa laittaa paperinkeräykseen, ja pakotin koko suvun mukaan. Pakotus onnistui vaihtelevalla menestyksellä, mutta ainakin vähän ekompi joulu oli. Jei.

Blaa-blaa, takasin asiaan. Eli siis sen takia mulla ei ollu yhtään lahjapaperia.
Ja sitten palataan vielä takasemmin asiaan, eli alkuperäiseen asiaan, eli laatikkoon. Mustalla akryylimaalilla pohjamaalasin kaikki reunat ja kulmat und sisäseinät. (Laatikon seinät? Seinämät? Laidat? Sisälaidat, joo. :D Vai ei? No, liikuttavan yhdentekevää.) Sitten leikkailin mikkipaperista ja Ikean raitakortista (jonka olin ostanut ihan vaan siksi että siitä vois tuunata joskus jotain! *ylp*) ja ylijääneestä sikakalliista skräppipahvista oikeankokoiset palaset ja liimailin ne kiinni. Sitten vielä töpöttelin kaikki kulmat läpi mustalla leimasinmusteella. Tadaa!

Voisiko joku oikeesti kertoa mitä tällä vois tehdä? Eikä sitten mitään karkkikippoideoita. Paras idea voittaa... TÄN LAATIKON! Hahaha! \o/

Vähintään 5 kpl hlöä pitää osallistua että jaksan jotain reagoida, nii. Että linkkiä kiertämään kavereille ny. Heitän kaupanpäälliseksi ton korun (?), johon lupaan porata reiän jos joku tän haluu voittaa.