Näytetään tekstit, joissa on tunniste tuunaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tuunaus. Näytä kaikki tekstit

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Rolodex <3

Kaivelin tässä päivänä eräänä perheyrityksemme romuhyllyjä siistejä arkistoja, ja löysin sieltä meidän isän vanhan  Rolodexin! \o/ Teille, jotka ovat liian nuoria (tai vähemmän tietoisia altered artista) valotan, että Rolodex on muinainen manuaalinen osoitemuistio. Tämän kyseisen Rolodexin tapauksessa käyntikorttimuistio. (Siinä on siis semmosei rolodex-läpysköjä joihin saa ujutettua käyntikortteja.) Kyllä, tällaisia historiaalisia tavaroita on todellakin joskus käytetty, ihan oikeesti. Koska silloin ei ollut kännyköitä eikä läppäreitä eikä mitään pädejä, voitteko kuvitella! Olisin halunnut semmosen pyörivän Rolodexin, mutta koska ne maksoi ebayssakin ihan siasti, niin tyydyin toistaiseksi tähän, koska no, mitä sitä rutisemaan jos ilmaiseksi jotain pöllii niin ettei kukaan näe saa kun nätisti pyytää. :P

Nyt siis asiaan. Päätin että tuunailen siihen aina jonkun kortin sillon kun ehdin, ihan omalla aikataululla. Eli se on valmis ehkä joskus 30 vuoden päästä. Jos silloinkaan. Mut ei välii, tästä ei oteta stressii ja tää saakin olla semmonen ikuisuusprojekti. Kattokaa kun se on mahtava! Ihanaihana! <3

Kuvassa näkyy siis ensimmäinen kortti, siitä enemmän seuraavassa postauksessa.

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Blogin tuunausta, vol 2

No nytpäs ei ole blogi enää vaaleanpunainen ällö. Huomatkaa hieno retrobanneri. (Niin, huomatkaa se, koska sehän on niin piilossa tässä sivulla... eh.) Sen väsäämisessä kyllä vierähti tovi, jos toinenkin. Duunattu Photarilla. Se alkoi tosta oranssinkeltaisesta osasta, mikä alunperin oli kyllä vaaleanpunainen. Sitten se vaan laajeni ja laajeni (ja retroutui kanssa), kunnes se täytti koko yläosan ja siitä tuli iso blogibanneri. Se on kyllä harvinaisen onnistunut. Siis kuvaamaan mua ja mun blogia.
Mun henk.koht lemppari on ehkä toi "I never lick glue!" :D Löysin sen ihan tommosena, tekstineen päivineen, joten en voi ottaa kredittiä tosta ideasta vaikka haluaisinkin.

Nyt kelpaa taas teidän lueskella asioita täältä kun pinkki ei enää häiki silmään. Olkaatte hyvät!

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Kilpailu! (Something boxy...)

Tässä taas yksi olipas-tylsää-päivänä-eräänä-tuunaus. Mikki-laatikko, tadaa! Sitten ku joku kertois mitä sillä tekis? Hä?
Tossa vieressä on tommonen joku puujuttu, ehkä se vois mahdollisesti olla koru. Jos tekis siihen reiän ja laittais narun. Pitäis varmaan miettiä jotain strategiaa ensin ennenku rupee tuunaa, eh? :D

Kaikki lähti siitä kun ostin Mikki-lahjapaperia kummitytön lahjaa varten. (Oikeesti, mulla on ehkä Sinellin verran askartelukamaa, mutta ei yhtään mitään lahjapaperia! What the what?!)
Ai niin, päätin viime jouluna että lahjoja ei paketoida lahjapaperiin, koska sitä ei saa laittaa paperinkeräykseen, ja pakotin koko suvun mukaan. Pakotus onnistui vaihtelevalla menestyksellä, mutta ainakin vähän ekompi joulu oli. Jei.

Blaa-blaa, takasin asiaan. Eli siis sen takia mulla ei ollu yhtään lahjapaperia.
Ja sitten palataan vielä takasemmin asiaan, eli alkuperäiseen asiaan, eli laatikkoon. Mustalla akryylimaalilla pohjamaalasin kaikki reunat ja kulmat und sisäseinät. (Laatikon seinät? Seinämät? Laidat? Sisälaidat, joo. :D Vai ei? No, liikuttavan yhdentekevää.) Sitten leikkailin mikkipaperista ja Ikean raitakortista (jonka olin ostanut ihan vaan siksi että siitä vois tuunata joskus jotain! *ylp*) ja ylijääneestä sikakalliista skräppipahvista oikeankokoiset palaset ja liimailin ne kiinni. Sitten vielä töpöttelin kaikki kulmat läpi mustalla leimasinmusteella. Tadaa!

Voisiko joku oikeesti kertoa mitä tällä vois tehdä? Eikä sitten mitään karkkikippoideoita. Paras idea voittaa... TÄN LAATIKON! Hahaha! \o/

Vähintään 5 kpl hlöä pitää osallistua että jaksan jotain reagoida, nii. Että linkkiä kiertämään kavereille ny. Heitän kaupanpäälliseksi ton korun (?), johon lupaan porata reiän jos joku tän haluu voittaa.

Blogin tuunausta

Hupsis, menikö vähän överiksi? :D
Ehkä tulee ihan itsellekin kohta oksennus tästä vaaleenpunasuudesta. Ei ainakaan kukaan mies voi enää tätä lukea ollenkaan, kun joku voi vielä olan yli nähdä että käydään vaaleanpunaisilla sivuilla, nii! Sitten osoittaa sormella ja nauraa, se.
Pitänee varmaan jatkaa tuunausta myöhemmin, josko saisi tästä edes vähän normaalimman.

Until then, enjoy the girlie-blog! *puke*

P.S. Etpäs uskallakaan klikata otsikkoa. :P

Edit: Vaaleanpunainen on tiessään. Voitte avata silmänne taas.

perjantai 4. helmikuuta 2011

And now for something completely different...


Tämmösen tein tässä digipiirtelyn välissä, jei! Steampunk on parhautta. Sortsa kuvan laadusta, piti ottaa kuva ilman salamaa ja siitäkös pikseliriemumöykkynen syntyi. Kyl maar.
Tuunasin tän joskus Ikeasta ostamastani ylihalvasta (ja rumasta) kellosta, jonka ostin aikoinaan vaan sen takia, että se on halpa ja siitä voi varmaan joskus tuunata jotain. Näitä tuunausta odottavia tavaroita on muuten siunautunut vähän liikaakin tässä elämän varrella. Pitäis tosiaan tuunailla enemmän että sais ne pois nurkista lojumasta. Nii ai nii, se Iksun kello löytyy täältä. Se oli pakattu tommoseen oktagonilaatikkoon *paukuttelee henkseleitä sivistyssanatiedoilla* (okeiokei googletin sen!), ja sitten liimailin osia ja pahvin palasia siihen kiinni, maalasin ja TADAA! Mahtava steampunk-kello on ny redi, ja mun seinällä tikittelee se.

Luulin jo hetken keksineeni vahingossa aikakoneen, koska kello tikitti alussa n. viiden sekunnin välein ensin 2 sekuntia paikallaan, ja sitten meni yhden sekunnin taaksepäin. Miten mahtavaa, ajattelin! Tämähän on ratkaisu ikuiseen ongelmaani: voin valvoa ja piirrellä joka ilta ihan niin pitkään kuin haluan, ja mennä silti nukkumaan kymmeneltä. Hahaa! \o/
Mutta ei tietenkään mitään niin mahtavaa tapahtunut. Vaihdoin kelloon hieman vähemmän käytetyn patterin, ja nyt se tikittää vain eteenpäin niinkuin kaikki tyhmät kellot. Hö.

Tässä vähän close-uppia teille. Piti tuunata vielä jälkeenpäin hänelle nimikyltti hetken kestäneen yhteisen aikamatkailukokemuksemme vuoksi.

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

The Best Journal you've ever had

Joululahjaprojekti alkoi siis marraskuun alkupuolella, jolloin aloitin Christie Zimmerin journal-sivujen käännöstyön ja muokkauksen A4:stä 2xA6 koon sivuiksi. Yksi alkuperäinen sivu vastaa yhtä aukeamaa. Saanen lisätä vielä tähän sen suunnattoman aivotyön, jonka sivujen suunnittelu vaati, että saan printattua oikeat sivut vastakkain ja oikeinpäin. Koska päätin printata sivut siten, että jokaiselle printatulle A4 arkille tulee allekkain 2 aukeamaa (kaksipuoleisena), en keksinyt yhtään ohjelmaa joka tekisi kyseisen aivotyön puolestani. Joten tulipas kerrankin funattua asiota oikeen korvat sauhuten.

Nämä sivut eivät valmistuneetkaan ihan siinä aikataulussa mitä olisin halunnut, koska muuttoa ja muuta hauskaa pukkasi päälle joulukuun vaihteessa. Huomasin siis taas kerran olevani samassa paikassa kuin jokaisena edellisenä vuotena itsetehtyjen joululahjojeni kanssa: kusessa.
Kaksi journalia sain valmiiksi jouluaatoksi huolimatta siitä että tosiaan valvoin sen koko edeltävän yön. Olen nyt sitten jatkanut joulun jälkeen väsäilyä vähän rennompaan tahtiin ja tipautellut asianomaisille joulunjälkeislahjoja sitä mukaa kuin ne valmistuvat.

Tässä kuvasarja The Journalin valmistumisesta:
(klikkaa kuvasta jos haluat nähdä sen suurempana)
1. Kannet. Kansipahvien leikkaus, liimaus ja teippaus.
2. Kansien sisälehdet. Hienon paperin pölliminen tyttären vihkosesta. Leikkaus, liimaus ja teippaus.
3. Sidontareiät. Mittaukset ja lävistykset terävillä saksilla kansiin ja neulalla sivuosioihin.
4. Sidonta, osa 1. Puuvillalangan vahaus kynttilällä.
5. Sidonta, osa 2. Kirjan sitominen koptisidonnalla. Ohjeet kirjasta "Making Books and Journals"
6. Viimeistely. Valmiin journalin reunojen tuunaus leimasinväreillä ja otsikointi vuodelta luu olevalla Dymolla.
7. Tadaa! \o/
Ai niin journalin alkuperäiset englanninkieliset sivut löytyvät Christie Zimmerin blogista www.graceisoverrated.com. Sain luvan tehdä tämän joululahjaprojektin hänen sivujensa pohjalta.

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Aarteille

Tuunasin korulippaan uusimmalle kummityttölleni, Hannalle. Se soittaa vivusta kääntämällä-vääntämällä Sinatran Strangers in the night -biisiä. Siitä tulee mieleen Hannan isä, rakas kaksoisveljeni Olli, joka kerran lauloi koko illan jatkuvalla syötöllä kyseistä biisiä, saamatta kuitenkaan siitä muuta osaa kuin "Strangers in the night, la-la-la-laa-laa-laaaa."

Tein lippaaseen luonnollisesti salalokeron, joka sisältää salaisen viestin Hannalle. :D Parhautta!