Rolodex, kortti 3

Opiskelun innoittamana piti hiukan piirrellä Adoben Illustratorilla, välillä ihan oikeen omaksikin ilokseen. Googlailin hiukka hauksoja naisaforismeja, ja niitähän riittää. Kenkäkuva oli alunperin valokuva ja se on napattu Googlen kuvahausta ja muokkailtu Photarilla ja Illulla. (Illustratorin yleisesti käytetty lyhenne just cracks me up everytime. :DDD)
Toisen puolen mimmi on ihan kokonaan mun piirtämä. \o/ Joojoo, so what, I hear you say. No olen piirtäny hienompiakin kuvia, kyl maar, mutta tää onkin piirretty ihan kokonaan Illun mustekynätyökalulla! Jos joku on joskus tutustunut siihen perkeleeseen, niin hitot sen käyttö ei kyllä takuulla luonnistu keneltäkään ihan tosta vaan, humps. Kun tarttis tulla suoraa viivaa, nii se pukkaa kaarta! Ja sit kun pitäis tulla sitä kaarta nii se pukkaa ihan vääränlaista kaarta! Argh!!! Luulin että sen oppimiseen on joku ihan oma niksinsä. Niinpä luin koko internetin läpi sitä etsiessäni. Ja todellakin, siihen ON niksi: treenaus. Voi että kun peruslusmua henkilöä ottaa päähän kun joutuukin toteamaan, että mitään oikotietä ei nyt näillä youtubeilla löytynyt. Miksei mulle kaikki nyt ja helposti?! Tyhmää ja epistä. (Nykylapset sanoo muuten eppää eikä epistä. Eikö mikään oo pyhää?)
Olisin piirtäny ihan saman kuvan käsin alle vartissa, skannannu ja tsuijaillu sen samaan kuosiin kuin nyt meni joku kolme tuntia kiroillessa sen illuran kanssa, mut ai että, ku olin ylpee kun sain sen valmiiksi! Jihuu! Oppia ikä kaikki ja muita sananlaskuja. Tässä siis kuva:

Nauttikaa ny sit kortin niipal hienosta visuaalisesta ilmeestä puolin ja toisin, ja etenkin niiden sanomasta. Ihan huomaamattani tässä päivänä eräänä tuli toteutettuakin tota neuvoa, joka kehoittaa ostamaan yhteensopivan käsilaukun uusien kenkien kanssa. KUN EI MULLA OLIS OLLU MITÄÄN LAUKKUA MIKÄ SOPIS, NII! (muka)
Hihi, uudet kengät, mutta että uus laukkukin... ehkä parhautta! <3

Rolodex, kortti 2

Toinen kortti yritti jatkaa mun väriteemalinjaa, mutta ei kyl sekään ihan samaan kategoriaan menny mun maaliskuukortin kanssa, joten se siitä ideasta.

Että jotta tää kortti vähän enempi avautuis teille, niin pitänee kertoa hieman itestäni, tahi tarkemmin sanottuna mun musiikinkuuntelutavoista. Jos kuulen jonkun biisin, joka nostattaa jotain fiilistä (iloa, surua, ahdistusta, yms.), niin sitä pitää sit kuunnella. Ja tarkoitan, että VAIN sitä. Repeat forever. Mulle tulee ihan törkee pakkomielle saada ihan kaikki mahdollinen irti siitä biisistä, mikä tarkoittaa sitä, että seuraavaksi pitää opetella sanat ja harjottaa vähän (=paljon) sing-alongia. Kanssaihmisten onneksi oon ollu musiikkiluokalla 7 vuotta,  että kyllä ihan nuotissa pysytään, mutta ei se silti mitään auvoisaa aikaa ole niille. Vienojen vihjausten myötä perheenjäsenten taholta harjoitan nykyään tuota laulupuolta yksin autossa. Mutta thank smart people for the internet, koska voin kertoo et on himppasen paljon helpompaa googlettaa biisin sanat, kuin kelata ja kuunnella c-kasettia puhki, että saisi kirjoitettua biisin sanat johonkin vihkosen nurkkaan. Kyllä, olen niin vanha! Ja kun nyt tälle avautumislinjalle lähdettiin, niin olen jopa nauhoittanut c-kasetin molemmat puolet täyteen jotain biisiä ettei sitä tartteis kelata koko ajan takasin. Biisi piti tietty saada ensin tuurilla nauhotettua radiosta että sitä yleensäkään pystyi mihinkään kasetille kopsaamaan, mikä tarkotti sitä, että siinä nökötettiin radion vieressä ja toivottiin että josko se biisi sieltä tulisi. Ja samalla toivottiin et jos se p**keleen radiotyyppi ei ihan kauheesti puhuis sen biisin päälle. (Se puhui silti, AINA! Oliko niillä siihen joku ohjeistus vai mitä hä?!) Että lämpimät kiitokset vaan ihan ekana herra Compact Discille CD:n kehittämisestä, ja etenkin sille, joka keksi CD-soittimen repeat-toiminnon. Helpotti hirrrveen paljon mun pakkomiellekäyttäytymistä. Saanko vielä sanoa muuten, että mullahan ei tietenkään ollut mun kasettisoittimessa semmosta tupladekkiä, joten mun repeat-4eva-kasetin teko vaati myös aimo annoksen vanhempien sisarusten lahjontaa. Tasan ei menny nallekarkit meitsin lapsuudessa, nii!

Ahaha, tähän nostalgia-avautumisen väliin voisin vielä kertoa, että näytin eilen mun 11-vuotiaalle likalle korppua, joka sekin löytyi työpaikan arkistoista. (Kuvassa oikealla korppu ja vasemmalla vielä vanhempi lerppu.) Eli siis muinainen tietokonedisketti, johon mahtuu huimat 1.44 MB. Vertailuksi voin sanoo et semmoselle perus muistitikulle mahtuu 1 GB (Ja se tarkoittaa siis 1000 MB.) Nii eipä ollu likka koskaan semmosta nähny ennen ja ihmetteli että mikä se on. :D Jossain Facebookin kiertolaisjutussa muuten mainittiin että oliko-se-nyt MS Wordin tallennuskuvakkeena on korpun kuva, ja suurella osalla käyttäjistä ei ole hajuakaan mikä juttu se siinä kuvakkeessa on. Funny.

Ööö, mitä mää selitin? Aijuu siitä rolodexkortista! Juu, elikä mulle kävi siis taas niin, että kuulin biisin, joka oli ihan MAHTAVA! Siis semmonen että teki mieli tanssia, ja mähän en tanssi koskaan! No en tanssinu nytkään (paitsi ihan vähän salaa, ku kaikki muut oli jo nukkumassa ja verhot kiinni ja ja ja). No, teknologian otettua suuria harppauksia tässä viimeisten 20 vuoden aikana, naksautin läppäristäni youtuben päälle ja sieltä repeat forever Michel Telón Ai Se Eu Te Pego. \o/
Nii, se jäi sanomatta, että jos biisi on tarpeeks mahtava, syystä tai toisesta, niin mulle tulee lisäpakkomielle tehdä siille jonkinlainen kuvataiteellinen tribuutti. Ja nythän mulla oli tää mahtava Rolodex-meininki tässä meneillään, niin miksen olis tehny siihen tosta piisistä korttia? En miksään, siis tein! Ja tässä se siis on:

Tässäpä onkin nyt semmonen jännä juttu, että tässä kyseisessä Rolodexissa valmiina olevat sivujutut on tommosia, mihin saa ujutettua käyntikortin. Tein siis biisitribuutin tollai että se on käyntikortin kokoinen ja sen saa sitten tohon kiinni tollai näppärästi. 

Rolodex, kortti 1

Ensimmäinen kortti olikin hankala. Siis ei tehdä, vaan päättää mille linjalle lähden mun isältä pöllityn saadun Rolodexin kanssa. Lähdenkö kehittelemään siitä jotain puhelinmuistiomeininkiä kirjainsysteemillä vaiko kalenterisysteemiä kuukausimeiningillä. Entä jos teenkin ihan vaan väreittäin? Too many choices! Toi viimesin tyyli kutsui mua ehdottomasti eniten, mutta kyllä nyt joku ruotu pitää olla askartelussakin, ettei ihan päättömästi räpelletä ilman rajoja. Niin päätin sitten yhdistää kaksi viimeisintä. Miinus se viimeisin, kun en mä nyt jaksanu tolleen samanvärisiä tehdä ollenkaan, se homma kusi heti toiseen korttiin. :D Tai ainakin viimeistään kolmanteen. Niistä sitten vähän myöhemmin enemmän. 

Ajattelin että teen jokaiselle kuukaudelle oman kuukausikortin suht. samaan tyyliin. Siis jos ehdin/jaksan yms. Jos en, nii voin tehdä sen sitten seuraavana vuonna. Nerokasta. Sitten arkistoin aina siinä kyseisessä kuussa (vuodella ei oo nii väliä) väsäämäni kortit aina sen kyseisen kuukauden lokeroon, nii pysyy homma kattokaas kuosissa, nii! Jokaiseen korttiin laitan päivämäärän, että pysyn itse kortilla. Eiku kartalla. Örm. 

Kun olin keksinyt näennäisen funktion mun Rolodex-projektille, niin sitten piti vielä päättää, että millä kielellä sitä aiotaan edetä. Suomi, eh... tai englanti, no joo. Mut sitten keksin että ranska! Bonjour, mon ami, ça va? Oh,  ça va bien. Ah oui, je suis un fromage. Maman, oú est mon Astérix? Dans ta chambre, sur le lit. Pas sur le lit mais sous le lit. Sitä kun osaan just about ton äskeisen verran, eli lukiossa tuli pari kurssia lintsattua käytyä ja opiskeltua ahkerasti!!1! Eli just pääsin varmaan noihin kuukausiin asti ennenku droppasin. :D No anyway, vai pitäisikö sanoa de toute façon (heiluttaa kulmakarvojaan ranskalaisen omahyväisesti ja vinosti virnistäen.), päädyin siis ranskaan. Kuumeisen googletuksen ja sanakirja.orgin selailun jälkeen olin lähes varma, että "kolmas" on ranskaksi troisiéme ja maaliskuu on mars. Si. Eiku oui! 

Sit vaan leik-liim-teip ja n. kolmen tunnin päästä kortti oli valmis. Ja täs hää o, tadaa! \o/

Rolodex <3

Kaivelin tässä päivänä eräänä perheyrityksemme romuhyllyjä siistejä arkistoja, ja löysin sieltä meidän isän vanhan  Rolodexin! \o/ Teille, jotka ovat liian nuoria (tai vähemmän tietoisia altered artista) valotan, että Rolodex on muinainen manuaalinen osoitemuistio. Tämän kyseisen Rolodexin tapauksessa käyntikorttimuistio. (Siinä on siis semmosei rolodex-läpysköjä joihin saa ujutettua käyntikortteja.) Kyllä, tällaisia historiaalisia tavaroita on todellakin joskus käytetty, ihan oikeesti. Koska silloin ei ollut kännyköitä eikä läppäreitä eikä mitään pädejä, voitteko kuvitella! Olisin halunnut semmosen pyörivän Rolodexin, mutta koska ne maksoi ebayssakin ihan siasti, niin tyydyin toistaiseksi tähän, koska no, mitä sitä rutisemaan jos ilmaiseksi jotain pöllii niin ettei kukaan näe saa kun nätisti pyytää. :P

Nyt siis asiaan. Päätin että tuunailen siihen aina jonkun kortin sillon kun ehdin, ihan omalla aikataululla. Eli se on valmis ehkä joskus 30 vuoden päästä. Jos silloinkaan. Mut ei välii, tästä ei oteta stressii ja tää saakin olla semmonen ikuisuusprojekti. Kattokaa kun se on mahtava! Ihanaihana! <3

Kuvassa näkyy siis ensimmäinen kortti, siitä enemmän seuraavassa postauksessa.

Oho, decoilin vähän!

Olipas kivaa pitkästä aikaa tuo decoilu. En ole suostunut myöntämään itselleni, saati sitten muille, että olisin lopettanut swappailun. Mutta taitaa olla useampi vuosi viimeisestä decosta, jonka olen kiertoon laittanut, joten kai tässä jonkinasteista taukoa on ainakin ollut ilmassa, ehe. Tässä on osallistumiseni Tarot-decoon. Valitsin aiheeksi "hirtetyn miehen". Vaikka kaikki mystinen jutska onkin tavallaan aina kiinnostanut minua, en ole jaksanut ottaa selville taroteista sen enempää. Suunnitelin jo mielessäni piskuisen hirttosilmukan solmimista ja puolikuolleen raadon piirämistä, kun onnekseni googletin tämän. Niin että kappas, se roikkukin a) ei kaulastaan, kuten ehkä maallikko olettaisi hirtetyn miehen roikkuvan, vaan jalastaan. Ja b) sehän itse itsensä sinne ripustanut, kun hän halusi vähän pohtia asioita, nii. Kiitos taas kerran internetin ihmeelliselle maailmalle! Olis menny kyllä niin penkin alle mun tulkintani tästä. :D

Kirjottelin tohon taustalle sen tekstin mikä löytyi sieltä googlen linkistä. Sitten vähän tuhrisin sitä leimasinmusteilla. Tarot-kortin tein kopioimalla semmosen alkuperäisen kortin ääriviivar geelikymällä mustalle pahville. Kortin tausta on samaa sinistä paperia mitä tossa läpässäkin on. Ne kuviot siinä paperissa on muuten semmosia samettipintaisia. Oikeen panostin laatuun kerrankin. :D No ei vaan, sattui olemaan semmosta laatikon pohjalla. Ja muistaakseni se paperi oli jostain Tiimarin skräppisetistä. Uuu, laatua. Hehah.

Tänään voisinkin vähän silmäillä mun decovarastoani, että mitä muuta kivaa sieltä löytyisi. :)