Piirretty Illulla.
Ehehe. :D
keskiviikko 27. helmikuuta 2013
Jotain ihan muuuta
Vastaiskuna median hevosangstiin: lehmä. Muu. Ja kyllä, alan olla itsekin tietonen mun pilkkutaustafetissistä. Pilkut on kivei, nii, joten liikuttavan yhdentekevää mulle. :P
torstai 14. helmikuuta 2013
torstai 7. helmikuuta 2013
Joraava heebo
Oho, näinkin pian sain aikaseksi jotain, success! \o/
Testailin tässä vähän vektoriväritystä Illustratorissa. Ja sitten testailin kans tota lineartia. Eli siis testikuva on hän kaikin puolin, mutta kyl se on vaa nii söpis ja plain awesome! :D
Testailin tässä vähän vektoriväritystä Illustratorissa. Ja sitten testailin kans tota lineartia. Eli siis testikuva on hän kaikin puolin, mutta kyl se on vaa nii söpis ja plain awesome! :D
torstai 31. tammikuuta 2013
Some cats with pointy hats
Diudiu!
Long time no see. :D Enpäs ole hetkeen saanut aikaiseksi mitään tänne laitettavaa. Saattaa olla, että työ on tappanut inspiraation, kuten usein varmaan käy, kun harrastuksesta tulee työ. :(
Töissä kyllä saan aikaan vaikka ja mitä, joten ongelmana on se työajan ulkopuolisen inspiraation kuolema. Kovasti haluisin näyttää teille mitä kaikkee awesomea oon saanu töissä aikaseksi, mm. oman pehmolelumalliston! Mutta koska oon tuotesuunnittelija ja mun työt on nii pal kovin top secret -matskua, nii ei niitä oikeen viittis blogailla. Ku haluisin ihan jatkossakin suunnitella leluja, oujea!
Nonii, mutta nyt sain vihdoin jotain aikaseksi työajan ulkopuolella, kiitos flunssan ja parin päivän saikun. Wuhuu! \o/ (Ei siis flunssa-wuhuu, vaan aikaansaamis-wuhuu)
Ja nyt seuraa special treat for you! Kerrankin otin kuvia työvaiheista, joten saatte nyt nähdä miten tämmönen kissainen önniäiskuva syntyy. Sweet! Kuva kehittyy neljän työvaiheen kautta: luonnos, ääriviivaus(?), (bonusvaihe: hitonmoinen kumitus), lineart ja väritys. Viimenen vaihe oli aikasemmin myös käsityötä, eli väritin kuvan copic-tusseilla, mutta ku oon nykyään nii pal näppärä tän koneen kanssa, nii väritän kuvan Illustratorilla & Photoshopilla. Mut nyt asiaan.
Vaihe 1: Luonnos
Luonnosvaihe kestää parista tunnista puoleen vuoteen, riippuen siitä miten paljon lusmuilen. :P Tää kyseinen luonnosvaihe kesti alusta puoleenväliin asti about kolme viikkoa ja loppuosa valmistu reilussa tunnissa. Jep, eli lyikkärillä vaan pistän piirtäen vinkeitä kissaönnejä. (Yllättävä aihevalinta taas... eiku.)
Long time no see. :D Enpäs ole hetkeen saanut aikaiseksi mitään tänne laitettavaa. Saattaa olla, että työ on tappanut inspiraation, kuten usein varmaan käy, kun harrastuksesta tulee työ. :(
Töissä kyllä saan aikaan vaikka ja mitä, joten ongelmana on se työajan ulkopuolisen inspiraation kuolema. Kovasti haluisin näyttää teille mitä kaikkee awesomea oon saanu töissä aikaseksi, mm. oman pehmolelumalliston! Mutta koska oon tuotesuunnittelija ja mun työt on nii pal kovin top secret -matskua, nii ei niitä oikeen viittis blogailla. Ku haluisin ihan jatkossakin suunnitella leluja, oujea!
Nonii, mutta nyt sain vihdoin jotain aikaseksi työajan ulkopuolella, kiitos flunssan ja parin päivän saikun. Wuhuu! \o/ (Ei siis flunssa-wuhuu, vaan aikaansaamis-wuhuu)
Ja nyt seuraa special treat for you! Kerrankin otin kuvia työvaiheista, joten saatte nyt nähdä miten tämmönen kissainen önniäiskuva syntyy. Sweet! Kuva kehittyy neljän työvaiheen kautta: luonnos, ääriviivaus(?), (bonusvaihe: hitonmoinen kumitus), lineart ja väritys. Viimenen vaihe oli aikasemmin myös käsityötä, eli väritin kuvan copic-tusseilla, mutta ku oon nykyään nii pal näppärä tän koneen kanssa, nii väritän kuvan Illustratorilla & Photoshopilla. Mut nyt asiaan.
Vaihe 1: Luonnos
Luonnosvaihe kestää parista tunnista puoleen vuoteen, riippuen siitä miten paljon lusmuilen. :P Tää kyseinen luonnosvaihe kesti alusta puoleenväliin asti about kolme viikkoa ja loppuosa valmistu reilussa tunnissa. Jep, eli lyikkärillä vaan pistän piirtäen vinkeitä kissaönnejä. (Yllättävä aihevalinta taas... eiku.)
Vaihe 2: Ääriviivaus(?)
No en keksiny tälle työvaiheelle parempaa nimeä, nii olkoot sitten ääriviivaus, nii nii nii. :D Eli sitten kun luonnoksen viivat on suht. kohillaan, niin piirtelen puhtaaksi No voi ny pers, tää vaihehan on puhtaaksipiirtäminen, eikä mikään ääriviivaus, ääliöminä! Olkoot. En oo vaihtamassa. Pitäkää tunkkinne. kuvan mustalla ohuella tussilla. Tänään onnetar suosi Sakuran Pigma Micron -tussia, paksuus 01 (0,25mm). Mä muuten niin lunttaan näitä tietoja suoraan tosta tussista, en oo todellakaan niin hifistelijä että tietäisin tämmösiä juttuja ihan lonkalta. :D Mulle tää on "musta ohut tussi, se rumanruskean värinen".
[Bonusvaihe: hitonmoinen kumitus. Note to self: Muista odottaa tarpeeksi kauan, että muste on täysin kuivunut!]
Vaihe 3: Lineart
Tää on mun lempparivaihe. Samalla mustalla ohuella tussilla alan vahvistaa viivoja eri kohdista. FYI, mulla ei oo sit minkäänlaista systeemiä tähän, jonka mukaan tekisin jotkut kohdat paksummiksi kuin toiset. Meen vaan ihan fiiliksen mukaan.
Sitten kun tää vaihe on tehty, ja taas kerran odoteltu että tussi on täysin kuivunu, seuraa valmiin lineartin skannaus.
Vaihe 4: Väritys
Avaan skannatun kuvan Illustratorissa ja muutan lineartin vektorimuotoon, koska siten siitä tulee ihan übersiisti. Pientä fiksausta piti tehdä, koska en sit kuitenkaan odottanu tarpeeksi sitä tussin kuivumista (yllis) ja ton lappuapitelevän kissan toisen korvan viereen tuli pieni tuhru. Hups. Mut se oli korjattu nopeesti kun kuva oli vektorimuodossa. Näppäriä nämä ohjelmat, kyllä! Sitten siirsin linet Photariin ja alkoi väritys.
Koska tää menee lahjaksi mun veljen vaimolle, jonka synttärit oli tammikuun alussa (oho), niin värin sai päättää hän, ja se on nyt siis vihreä.
En nyt todellakaan lähde luettelemaan kaikkia efektejä, joita tähän tungin, koska laiton jo Photarin kiinni enkä jaksa enää avata sitä ja luntata, hehah. :P Retrorasteripisteitä on tässäkin, niinku Retrokissoissa (löytyy täältä), koska ne on vaan nii awesome! \o/ 
Et sillai. Toivottavasti tykkäsitte megapostauksesta. Ei oo varmaan taas hetkeen tulossa seuraavaa. Tai sit on. Mistä mää tiedän näistä flunssakausista. :D
Eipä sitten muuta ku tuitui! :)
torstai 12. heinäkuuta 2012
Muuttolusmuilua
Jahas, paljon on elämä mullistunut sitten viime näkemän. (viime lukeman?) Huhtikuun alussa aloitin graafisena tuotesuunnittelijana lelu-/pelitehtaassa. \o/ Voisko olla mulle sopivampaa työtä, no ei voi! Tästä varmaan jossain vaiheessa lisää, mutta tällä hetkellä mielessä eniten kaihetaa ero viiden vuoden avosuhteesta ja siitä johtuva muutto takasin Turun keskustaan. No, DNA-mummelin kovin hienosti kiteyttämänä, elämä on.
Täälläpä nyt sitten asustelen viidestään tyttöni ja kolmen kissan kanssa. Crazy cat lady? Joojoo, on kyllä käynyt mielessä. :D Vienti tulee varmasti olemaan melkoinen, kunhan siihen pisteeseen taas päästään... Yeah, I bet.
Nyt sitten asiaan jo! Koska niiden viimeisten muuttonyssyköiden purkaminen on niinjäätävän syvältä huisin hauskaa, olen keksinyt itselleni aina välillä vähän sijaistoimintaa. Täytyy kyllä myöntää heti kättelyssä, että sijaistoiminnan voittosijan vie kuitenkin lapseni isä, joka eilen varaston siivousta vältellessään järjesti n. 350 DVD:tä värijärjestykseen. (Oli muuten hieno, mental note!)
No, mutta mun sijaistoimintalusmuiluprojektit on tässä:
1. Tässä yönä eräänä koin suunnattoman tarpeelliseksi kirjoittaa pienillä tarrakirjaimilla jotain hauskaa mun parvekkeen oveen. Because... of the reason! :D
Voi että, oon halunnu kauan tommosen tekstityynyn, mut oon vaan ollu niin pihi, että en oo antanu itteni ostaa semmosta, koska tiesin että mä niin osaan tehdä semmosen itekin. Ja osasin, ha! Siitäs sait, ööö... no vaikka H&M:n nettikauppa, kodintekstiili/-krääsäosasto!
Teksti on Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssistä på ranska. Kettu sanoi sen. <3 Suomennos kuuluu näin: "Sinun on vastattava aina siitä, mitä olet kesyttänyt."
Ja siinä tyynyn alla möllöttää yksi kesytetty, Molla Puikulatassu, joka oli myös tosi iloinen uudesta tyynystä. (Ei oikeesti, se oli onnellinen kun pääsi salakavalasti livahtamaan makkariin ja kiereskelemään päiväpeitolle. Sen lempparii. Kissat...)
Mä tein silloin talvella semmosenkin tekstin, jossa on se tunnetumpi ketun lause samaisesta kirjasta: Voici mon secret: On ne voit bien qu'avec le cœur. L'essentiel est invisible pour les yeux. - Nyt saat salaisuuteni. Se on hyvin yksinkertainen: Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä. Sen tyynyn tuunailen ehkä joskus olkkariin. (Sillon ku pitäis siivota...)
Täälläpä nyt sitten asustelen viidestään tyttöni ja kolmen kissan kanssa. Crazy cat lady? Joojoo, on kyllä käynyt mielessä. :D Vienti tulee varmasti olemaan melkoinen, kunhan siihen pisteeseen taas päästään... Yeah, I bet.
Nyt sitten asiaan jo! Koska niiden viimeisten muuttonyssyköiden purkaminen on niin
No, mutta mun sijaistoimintalusmuiluprojektit on tässä:
1. Tässä yönä eräänä koin suunnattoman tarpeelliseksi kirjoittaa pienillä tarrakirjaimilla jotain hauskaa mun parvekkeen oveen. Because... of the reason! :D
2. Eilen viimeistelin mun viime talvena aloittamani sisustustyynyprojektin. Koska just nyt oli suuri tarve saada sisustustyyny sänkyyn koristeeksi. Nii! Tekstin tein photarilla ja printtasin kahdelle A4-paperille (Koska en omista printteriä, joka suoltaisi A3 kokoisia papereita.), taisin siinä välissä piirrellä tekstin ääriviivat peilikuvana leivinpaperille ja sitten hinkkasin sen lyikkärijäljen Ikean kokovalkoiseen sisustustyynyliinaan, joka maksoi ehkä joku pari euroa. Sitten vaan värittelemään kirjaimia. Muistaakseni tää kaatu silloin talvella mun tekstiilitussien hyytymiseen, koska tyynystä oli jo väritelty kaksi sanaa, mutta nyt menin suuren tarpeeni saattelemana hankkimaan yhen mustan ja yhden violetin tekstiilitussin askartelukaupasta. Ja eiku tuunaamaan! Tadaa! \o/ Oi että ku se on hiano!
Teksti on Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssistä på ranska. Kettu sanoi sen. <3 Suomennos kuuluu näin: "Sinun on vastattava aina siitä, mitä olet kesyttänyt."
Ja siinä tyynyn alla möllöttää yksi kesytetty, Molla Puikulatassu, joka oli myös tosi iloinen uudesta tyynystä. (Ei oikeesti, se oli onnellinen kun pääsi salakavalasti livahtamaan makkariin ja kiereskelemään päiväpeitolle. Sen lempparii. Kissat...)
Mä tein silloin talvella semmosenkin tekstin, jossa on se tunnetumpi ketun lause samaisesta kirjasta: Voici mon secret: On ne voit bien qu'avec le cœur. L'essentiel est invisible pour les yeux. - Nyt saat salaisuuteni. Se on hyvin yksinkertainen: Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä. Sen tyynyn tuunailen ehkä joskus olkkariin. (Sillon ku pitäis siivota...)
Olisin ollut kovin lähimmäinen ja ladannu nää serverille, jos joku olis halunnu kans askarrella, tai jopa teettää jossain itselleen Pikku Prinssi -tyynyjä, mutta JOKU (= minä itse varmaan) on vaihtanut mun serverin salasanan ja JOLLAIN (= minä taas) ei ole hajuakaan mikä se olisi. Laittakaa sähköpostia opekan@gmail.com jos haluutte näitä. Nämä on sitten tarkoitettu vaan ihan omaksi iloksi, eiks jeh? :)
sunnuntai 1. huhtikuuta 2012
Rolodex, kortti 3
Opiskelun innoittamana piti hiukan piirrellä Adoben Illustratorilla, välillä ihan oikeen omaksikin ilokseen. Googlailin hiukka hauksoja naisaforismeja, ja niitähän riittää. Kenkäkuva oli alunperin valokuva ja se on napattu Googlen kuvahausta ja muokkailtu Photarilla ja Illulla. (Illustratorin yleisesti käytetty lyhenne just cracks me up everytime. :DDD)
Toisen puolen mimmi on ihan kokonaan mun piirtämä. \o/ Joojoo, so what, I hear you say. No olen piirtäny hienompiakin kuvia, kyl maar, mutta tää onkin piirretty ihan kokonaan Illun mustekynätyökalulla! Jos joku on joskus tutustunut siihen perkeleeseen, niin hitot sen käyttö ei kyllä takuulla luonnistu keneltäkään ihan tosta vaan, humps. Kun tarttis tulla suoraa viivaa, nii se pukkaa kaarta! Ja sit kun pitäis tulla sitä kaarta nii se pukkaa ihan vääränlaista kaarta! Argh!!! Luulin että sen oppimiseen on joku ihan oma niksinsä. Niinpä luin koko internetin läpi sitä etsiessäni. Ja todellakin, siihen ON niksi: treenaus. Voi että kun peruslusmua henkilöä ottaa päähän kun joutuukin toteamaan, että mitään oikotietä ei nyt näillä youtubeilla löytynyt. Miksei mulle kaikki nyt ja helposti?! Tyhmää ja epistä. (Nykylapset sanoo muuten eppää eikä epistä. Eikö mikään oo pyhää?)
Olisin piirtäny ihan saman kuvan käsin alle vartissa, skannannu ja tsuijaillu sen samaan kuosiin kuin nyt meni joku kolme tuntia kiroillessa sen illuran kanssa, mut ai että, ku olin ylpee kun sain sen valmiiksi! Jihuu! Oppia ikä kaikki ja muita sananlaskuja. Tässä siis kuva:
Nauttikaa ny sit kortin niipal hienosta visuaalisesta ilmeestä puolin ja toisin, ja etenkin niiden sanomasta. Ihan huomaamattani tässä päivänä eräänä tuli toteutettuakin tota neuvoa, joka kehoittaa ostamaan yhteensopivan käsilaukun uusien kenkien kanssa. KUN EI MULLA OLIS OLLU MITÄÄN LAUKKUA MIKÄ SOPIS, NII! (muka)
Hihi, uudet kengät, mutta että uus laukkukin... ehkä parhautta! <3
Toisen puolen mimmi on ihan kokonaan mun piirtämä. \o/ Joojoo, so what, I hear you say. No olen piirtäny hienompiakin kuvia, kyl maar, mutta tää onkin piirretty ihan kokonaan Illun mustekynätyökalulla! Jos joku on joskus tutustunut siihen perkeleeseen, niin hitot sen käyttö ei kyllä takuulla luonnistu keneltäkään ihan tosta vaan, humps. Kun tarttis tulla suoraa viivaa, nii se pukkaa kaarta! Ja sit kun pitäis tulla sitä kaarta nii se pukkaa ihan vääränlaista kaarta! Argh!!! Luulin että sen oppimiseen on joku ihan oma niksinsä. Niinpä luin koko internetin läpi sitä etsiessäni. Ja todellakin, siihen ON niksi: treenaus. Voi että kun peruslusmua henkilöä ottaa päähän kun joutuukin toteamaan, että mitään oikotietä ei nyt näillä youtubeilla löytynyt. Miksei mulle kaikki nyt ja helposti?! Tyhmää ja epistä. (Nykylapset sanoo muuten eppää eikä epistä. Eikö mikään oo pyhää?)
Olisin piirtäny ihan saman kuvan käsin alle vartissa, skannannu ja tsuijaillu sen samaan kuosiin kuin nyt meni joku kolme tuntia kiroillessa sen illuran kanssa, mut ai että, ku olin ylpee kun sain sen valmiiksi! Jihuu! Oppia ikä kaikki ja muita sananlaskuja. Tässä siis kuva:
Nauttikaa ny sit kortin niipal hienosta visuaalisesta ilmeestä puolin ja toisin, ja etenkin niiden sanomasta. Ihan huomaamattani tässä päivänä eräänä tuli toteutettuakin tota neuvoa, joka kehoittaa ostamaan yhteensopivan käsilaukun uusien kenkien kanssa. KUN EI MULLA OLIS OLLU MITÄÄN LAUKKUA MIKÄ SOPIS, NII! (muka)
Hihi, uudet kengät, mutta että uus laukkukin... ehkä parhautta! <3
keskiviikko 28. maaliskuuta 2012
Rolodex, kortti 2
Toinen kortti yritti jatkaa mun väriteemalinjaa, mutta ei kyl sekään ihan samaan kategoriaan menny mun maaliskuukortin kanssa, joten se siitä ideasta.
Että jotta tää kortti vähän enempi avautuis teille, niin pitänee kertoa hieman itestäni, tahi tarkemmin sanottuna mun musiikinkuuntelutavoista. Jos kuulen jonkun biisin, joka nostattaa jotain fiilistä (iloa, surua, ahdistusta, yms.), niin sitä pitää sit kuunnella. Ja tarkoitan, että VAIN sitä. Repeat forever. Mulle tulee ihan törkee pakkomielle saada ihan kaikki mahdollinen irti siitä biisistä, mikä tarkoittaa sitä, että seuraavaksi pitää opetella sanat ja harjottaa vähän (=paljon) sing-alongia. Kanssaihmisten onneksi oon ollu musiikkiluokalla 7 vuotta, että kyllä ihan nuotissa pysytään, mutta ei se silti mitään auvoisaa aikaa ole niille. Vienojen vihjausten myötä perheenjäsenten taholta harjoitan nykyään tuota laulupuolta yksin autossa. Mutta thank smart people for the internet, koska voin kertoo et on himppasen paljon helpompaa googlettaa biisin sanat, kuin kelata ja kuunnella c-kasettia puhki, että saisi kirjoitettua biisin sanat johonkin vihkosen nurkkaan. Kyllä, olen niin vanha! Ja kun nyt tälle avautumislinjalle lähdettiin, niin olen jopa nauhoittanut c-kasetin molemmat puolet täyteen jotain biisiä ettei sitä tartteis kelata koko ajan takasin. Biisi piti tietty saada ensin tuurilla nauhotettua radiosta että sitä yleensäkään pystyi mihinkään kasetille kopsaamaan, mikä tarkotti sitä, että siinä nökötettiin radion vieressä ja toivottiin että josko se biisi sieltä tulisi. Ja samalla toivottiin et jos se p**keleen radiotyyppi ei ihan kauheesti puhuis sen biisin päälle. (Se puhui silti, AINA! Oliko niillä siihen joku ohjeistus vai mitä hä?!) Että lämpimät kiitokset vaan ihan ekana herra Compact Discille CD:n kehittämisestä, ja etenkin sille, joka keksi CD-soittimen repeat-toiminnon. Helpotti hirrrveen paljon mun pakkomiellekäyttäytymistä. Saanko vielä sanoa muuten, että mullahan ei tietenkään ollut mun kasettisoittimessa semmosta tupladekkiä, joten mun repeat-4eva-kasetin teko vaati myös aimo annoksen vanhempien sisarusten lahjontaa. Tasan ei menny nallekarkit meitsin lapsuudessa, nii!
Ahaha, tähän nostalgia-avautumisen väliin voisin vielä kertoa, että näytin eilen mun 11-vuotiaalle likalle korppua, joka sekin löytyi työpaikan arkistoista. (Kuvassa oikealla korppu ja vasemmalla vielä vanhempi lerppu.) Eli siis muinainen tietokonedisketti, johon mahtuu huimat 1.44 MB. Vertailuksi voin sanoo et semmoselle perus muistitikulle mahtuu 1 GB (Ja se tarkoittaa siis 1000 MB.) Nii eipä ollu likka koskaan semmosta nähny ennen ja ihmetteli että mikä se on. :D Jossain Facebookin kiertolaisjutussa muuten mainittiin että oliko-se-nyt MS Wordin tallennuskuvakkeena on korpun kuva, ja suurella osalla käyttäjistä ei ole hajuakaan mikä juttu se siinä kuvakkeessa on. Funny.
Ööö, mitä mää selitin? Aijuu siitä rolodexkortista! Juu, elikä mulle kävi siis taas niin, että kuulin biisin, joka oli ihan MAHTAVA! Siis semmonen että teki mieli tanssia, ja mähän en tanssi koskaan! No en tanssinu nytkään (paitsi ihan vähän salaa, ku kaikki muut oli jo nukkumassa ja verhot kiinni ja ja ja). No, teknologian otettua suuria harppauksia tässä viimeisten 20 vuoden aikana, naksautin läppäristäni youtuben päälle ja sieltä repeat forever Michel Telón Ai Se Eu Te Pego. \o/
Nii, se jäi sanomatta, että jos biisi on tarpeeks mahtava, syystä tai toisesta, niin mulle tulee lisäpakkomielle tehdä siille jonkinlainen kuvataiteellinen tribuutti. Ja nythän mulla oli tää mahtava Rolodex-meininki tässä meneillään, niin miksen olis tehny siihen tosta piisistä korttia? En miksään, siis tein! Ja tässä se siis on:
Että jotta tää kortti vähän enempi avautuis teille, niin pitänee kertoa hieman itestäni, tahi tarkemmin sanottuna mun musiikinkuuntelutavoista. Jos kuulen jonkun biisin, joka nostattaa jotain fiilistä (iloa, surua, ahdistusta, yms.), niin sitä pitää sit kuunnella. Ja tarkoitan, että VAIN sitä. Repeat forever. Mulle tulee ihan törkee pakkomielle saada ihan kaikki mahdollinen irti siitä biisistä, mikä tarkoittaa sitä, että seuraavaksi pitää opetella sanat ja harjottaa vähän (=paljon) sing-alongia. Kanssaihmisten onneksi oon ollu musiikkiluokalla 7 vuotta, että kyllä ihan nuotissa pysytään, mutta ei se silti mitään auvoisaa aikaa ole niille. Vienojen vihjausten myötä perheenjäsenten taholta harjoitan nykyään tuota laulupuolta yksin autossa. Mutta thank smart people for the internet, koska voin kertoo et on himppasen paljon helpompaa googlettaa biisin sanat, kuin kelata ja kuunnella c-kasettia puhki, että saisi kirjoitettua biisin sanat johonkin vihkosen nurkkaan. Kyllä, olen niin vanha! Ja kun nyt tälle avautumislinjalle lähdettiin, niin olen jopa nauhoittanut c-kasetin molemmat puolet täyteen jotain biisiä ettei sitä tartteis kelata koko ajan takasin. Biisi piti tietty saada ensin tuurilla nauhotettua radiosta että sitä yleensäkään pystyi mihinkään kasetille kopsaamaan, mikä tarkotti sitä, että siinä nökötettiin radion vieressä ja toivottiin että josko se biisi sieltä tulisi. Ja samalla toivottiin et jos se p**keleen radiotyyppi ei ihan kauheesti puhuis sen biisin päälle. (Se puhui silti, AINA! Oliko niillä siihen joku ohjeistus vai mitä hä?!) Että lämpimät kiitokset vaan ihan ekana herra Compact Discille CD:n kehittämisestä, ja etenkin sille, joka keksi CD-soittimen repeat-toiminnon. Helpotti hirrrveen paljon mun pakkomiellekäyttäytymistä. Saanko vielä sanoa muuten, että mullahan ei tietenkään ollut mun kasettisoittimessa semmosta tupladekkiä, joten mun repeat-4eva-kasetin teko vaati myös aimo annoksen vanhempien sisarusten lahjontaa. Tasan ei menny nallekarkit meitsin lapsuudessa, nii!
Ahaha, tähän nostalgia-avautumisen väliin voisin vielä kertoa, että näytin eilen mun 11-vuotiaalle likalle korppua, joka sekin löytyi työpaikan arkistoista. (Kuvassa oikealla korppu ja vasemmalla vielä vanhempi lerppu.) Eli siis muinainen tietokonedisketti, johon mahtuu huimat 1.44 MB. Vertailuksi voin sanoo et semmoselle perus muistitikulle mahtuu 1 GB (Ja se tarkoittaa siis 1000 MB.) Nii eipä ollu likka koskaan semmosta nähny ennen ja ihmetteli että mikä se on. :D Jossain Facebookin kiertolaisjutussa muuten mainittiin että oliko-se-nyt MS Wordin tallennuskuvakkeena on korpun kuva, ja suurella osalla käyttäjistä ei ole hajuakaan mikä juttu se siinä kuvakkeessa on. Funny.
Ööö, mitä mää selitin? Aijuu siitä rolodexkortista! Juu, elikä mulle kävi siis taas niin, että kuulin biisin, joka oli ihan MAHTAVA! Siis semmonen että teki mieli tanssia, ja mähän en tanssi koskaan! No en tanssinu nytkään (paitsi ihan vähän salaa, ku kaikki muut oli jo nukkumassa ja verhot kiinni ja ja ja). No, teknologian otettua suuria harppauksia tässä viimeisten 20 vuoden aikana, naksautin läppäristäni youtuben päälle ja sieltä repeat forever Michel Telón Ai Se Eu Te Pego. \o/
Nii, se jäi sanomatta, että jos biisi on tarpeeks mahtava, syystä tai toisesta, niin mulle tulee lisäpakkomielle tehdä siille jonkinlainen kuvataiteellinen tribuutti. Ja nythän mulla oli tää mahtava Rolodex-meininki tässä meneillään, niin miksen olis tehny siihen tosta piisistä korttia? En miksään, siis tein! Ja tässä se siis on:
Tässäpä onkin nyt semmonen jännä juttu, että tässä kyseisessä Rolodexissa valmiina olevat sivujutut on tommosia, mihin saa ujutettua käyntikortin. Tein siis biisitribuutin tollai että se on käyntikortin kokoinen ja sen saa sitten tohon kiinni tollai näppärästi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)