Post-it-taidetta

Musta tekstiilitussi, pari alleviivaustussia, valkoinen geelikynä, post-it lappusia ja tylsä päivä:


Taidan ruveta keräilemään näitä. Tulis hiano taulu jos näitä olis joku sata. :D

Oho, decoilin vähän!

Olipas kivaa pitkästä aikaa tuo decoilu. En ole suostunut myöntämään itselleni, saati sitten muille, että olisin lopettanut swappailun. Mutta taitaa olla useampi vuosi viimeisestä decosta, jonka olen kiertoon laittanut, joten kai tässä jonkinasteista taukoa on ainakin ollut ilmassa, ehe. Tässä on osallistumiseni Tarot-decoon. Valitsin aiheeksi "hirtetyn miehen". Vaikka kaikki mystinen jutska onkin tavallaan aina kiinnostanut minua, en ole jaksanut ottaa selville taroteista sen enempää. Suunnitelin jo mielessäni piskuisen hirttosilmukan solmimista ja puolikuolleen raadon piirämistä, kun onnekseni googletin tämän. Niin että kappas, se roikkukin a) ei kaulastaan, kuten ehkä maallikko olettaisi hirtetyn miehen roikkuvan, vaan jalastaan. Ja b) sehän itse itsensä sinne ripustanut, kun hän halusi vähän pohtia asioita, nii. Kiitos taas kerran internetin ihmeelliselle maailmalle! Olis menny kyllä niin penkin alle mun tulkintani tästä. :D

Kirjottelin tohon taustalle sen tekstin mikä löytyi sieltä googlen linkistä. Sitten vähän tuhrisin sitä leimasinmusteilla. Tarot-kortin tein kopioimalla semmosen alkuperäisen kortin ääriviivar geelikymällä mustalle pahville. Kortin tausta on samaa sinistä paperia mitä tossa läpässäkin on. Ne kuviot siinä paperissa on muuten semmosia samettipintaisia. Oikeen panostin laatuun kerrankin. :D No ei vaan, sattui olemaan semmosta laatikon pohjalla. Ja muistaakseni se paperi oli jostain Tiimarin skräppisetistä. Uuu, laatua. Hehah.

Tänään voisinkin vähän silmäillä mun decovarastoani, että mitä muuta kivaa sieltä löytyisi. :)

Leffafiilistelyä

Meillä on Mikan kanssa keskiviikkoisin treffipäivä. Tänään mentiin oikeen elokuviin, oho! Ja toi "oho" ei ole sarkasmia, todellakaan. En edes muista koska oltais viimeks oltu kattomassa a) leffaa b) kahdestaan c) jotain, missä ei ole animaatiohahmoja.
Käytiin kattomassa Black Swan, ja sitä sulattelen nyt tässä viinilasin äärellä. Aika ahdistava, ja kun sanon aika, tarkoitan todella. Mutta ihan jäätävän hyvä. Suosittelen.

Koska en nyt ehdi vääntää teille mitään ex tempore kuvaa aiheesta, niin tässäpä teille vanhempi kuva decoilusta, jonka tein muutama vuosi sitten. Mielestäni se sopii oikein hyvin tähän ahdistavaan balettileffafiilikseeni, vaikkakin nauhat eivät olekaan balettitossusta. Enjoy.

Hitsi, tarttis taas ruveta decoilee...

Blogin tuunausta, vol 2

No nytpäs ei ole blogi enää vaaleanpunainen ällö. Huomatkaa hieno retrobanneri. (Niin, huomatkaa se, koska sehän on niin piilossa tässä sivulla... eh.) Sen väsäämisessä kyllä vierähti tovi, jos toinenkin. Duunattu Photarilla. Se alkoi tosta oranssinkeltaisesta osasta, mikä alunperin oli kyllä vaaleanpunainen. Sitten se vaan laajeni ja laajeni (ja retroutui kanssa), kunnes se täytti koko yläosan ja siitä tuli iso blogibanneri. Se on kyllä harvinaisen onnistunut. Siis kuvaamaan mua ja mun blogia.
Mun henk.koht lemppari on ehkä toi "I never lick glue!" :D Löysin sen ihan tommosena, tekstineen päivineen, joten en voi ottaa kredittiä tosta ideasta vaikka haluaisinkin.

Nyt kelpaa taas teidän lueskella asioita täältä kun pinkki ei enää häiki silmään. Olkaatte hyvät!

Kilpailu! (Something boxy...)

Tässä taas yksi olipas-tylsää-päivänä-eräänä-tuunaus. Mikki-laatikko, tadaa! Sitten ku joku kertois mitä sillä tekis? Hä? Tossa vieressä on tommonen joku puujuttu, ehkä se vois mahdollisesti olla koru. Jos tekis siihen reiän ja laittais narun. Pitäis varmaan miettiä jotain strategiaa ensin ennenku rupee tuunaa, eh? :D Kaikki lähti siitä kun ostin Mikki-lahjapaperia kummitytön lahjaa varten. (Oikeesti, mulla on ehkä Sinellin verran askartelukamaa, mutta ei yhtään mitään lahjapaperia! What the what?!) Ai niin, päätin viime jouluna että lahjoja ei paketoida lahjapaperiin, koska sitä ei saa laittaa paperinkeräykseen, ja pakotin koko suvun mukaan. Pakotus onnistui vaihtelevalla menestyksellä, mutta ainakin vähän ekompi joulu oli. Jei.

Blaa-blaa, takasin asiaan. Eli siis sen takia mulla ei ollu yhtään lahjapaperia.
Ja sitten palataan vielä takasemmin asiaan, eli alkuperäiseen asiaan, eli laatikkoon. Mustalla akryylimaalilla pohjamaalasin kaikki reunat ja kulmat und sisäseinät. (Laatikon seinät? Seinämät? Laidat? Sisälaidat, joo. :D Vai ei? No, liikuttavan yhdentekevää.) Sitten leikkailin mikkipaperista ja Ikean raitakortista (jonka olin ostanut ihan vaan siksi että siitä vois tuunata joskus jotain! *ylp*) ja ylijääneestä sikakalliista skräppipahvista oikeankokoiset palaset ja liimailin ne kiinni. Sitten vielä töpöttelin kaikki kulmat läpi mustalla leimasinmusteella. Tadaa!

Voisiko joku oikeesti kertoa mitä tällä vois tehdä? Eikä sitten mitään karkkikippoideoita. Paras idea voittaa... TÄN LAATIKON! Hahaha! \o/

Vähintään 5 kpl hlöä pitää osallistua että jaksan jotain reagoida, nii. Että linkkiä kiertämään kavereille ny. Heitän kaupanpäälliseksi ton korun (?), johon lupaan porata reiän jos joku tän haluu voittaa.

Blogin tuunausta

Hupsis, menikö vähän överiksi? :D

Ehkä tulee ihan itsellekin kohta oksennus tästä vaaleenpunasuudesta. Ei ainakaan kukaan mies voi enää tätä lukea ollenkaan, kun joku voi vielä olan yli nähdä että käydään vaaleanpunaisilla sivuilla, nii! Sitten osoittaa sormella ja nauraa, se.

Pitänee varmaan jatkaa tuunausta myöhemmin, josko saisi tästä edes vähän normaalimman.

Until then, enjoy the girlie-blog! *puke*

P.S. Etpäs uskallakaan klikata otsikkoa. :P

Edit: Vaaleanpunainen on tiessään. Voitte avata silmänne taas.

If you want to get something done, do it yourself...

Tadaa! Tässä vihdoinkin kuva siitä taulusta, jonka tein siskon olkkariin tämän taulun seuraksi. Totesin että saan kuvan nopeammin jos käyn ottamassa sen itse, kuin että odotan rakkaan tekniikan-ihmelapsi-siskoni onnistumista digikuvan lähettämisessä sähköpostiini. :D Täytyy sanoa että tämä on ehkä hienoin taulu minkä olen ikinä tehnyt. Olisin NIIN nyysinyt sen omalle seinälle, mutta kun nyt satuin kirjottamaan siihen noita siskon perheen nimiä ja sanoja niin en oikeen viittiny sitä pölliä, hö. Täytyy selkeesti tehdä uusi itelle. Ja joo, siinä on ylä- ja alaosassa tiilitapettia, jotka olen kyllä kauttaaltaan maalannut. Siitä tuli vaan niin mahtava tekstuuri tauluun, etten voinu vastustaa kiusausta, kun sitä nyt sattui notkumaan nurkissa. Kierrätys kunniaan! \o/